Miru-kissa lähti koirien kanssa lenkille ja Jari sai  tallennettua kameralle hauskoja kuvia, kun Lysti haastaa Mirua leikkiin.   Tuo Lystin ilme on kyllä auspaimaisen lystikäs  Naurava Lysti


Ja sitten tuloksia :

Pummi kävi viikko sitten Maaningalla testauttamassa luonnettaan tällä "suomalaisella" tyylillä.  Kerkän ja Hynysen mielestä poitsulta ei oikein löytynyt taisteluhalua, kun ei alkanut alussa leikkimään, joten siitä -1 ja loppupisteet sitten 110.  Eli tuomareiden mielestä Pummin rivi oli +1,+1,+1,-1,+1,+2,+1,+2b,laukauskokematon. Tarkalleen sama rivi, kuin Kitka-emolla   Olen nähnyt Pummin repivän Pirittan kanssa hyvällä otteella, mutta ilmeisesti vieras paikka ja vieraat ihmiset eivät nyt inspiroineet jätkää. Minähän en omien koirien kanssa mitään vetoleikkejä pysty harrastamaankaan, joten varmaan Kawakin, jos joskus sen vien testattavaksi luonnetestiin, saa miinuksia taisteluhalusta tai sitten ei...riippuu tuomareista... Pummi oli ensimmäinen Kitkan pennuista, joka kävi luonnetestissä. Mh-kuvattuhan on kolme. 

No sitten tänään sunnuntaina, viikko luonnetestin jälkeen, Pummi pääsi yhden mieluisen lajin pariin eli Muhokselle Mejä-kokeeseen.  Pummihan kisaa viime kesän menestyksen myötä Voittaja-luokassa. Ja sieltähän tuli ilahduttava soitto Pirittalta eli Pummi oli jäljestänyt vetisessä maastossa kesän ensimmäisen jäljen YKKÖS-tuloksen verran !!!
Jeeeee....hyvä Pummi, nenä toimii   Tuossa voi-jäljessä on sentään haastetta, mm. pituus, katko ja usea makuupaikka...    ONNEA kovasti vielä tätäkin kautta Piritta ja Pummi !!!!!!!

Onhan mekin kisattu eli viikko  sitten me oltiin Kawan kans parin startin verran kisaamassa Agilitya, mutta ei sieltä mitään jäänyt "käteen" eli ekalta radalta kielto ja siitä sitten yliaikaakin tuli ja toka rata meni heti alussa hyllyksi, kun menin muuttamaan ohjaussuunnitelmaa.   Samoissa "skapoissa" oli myös Miru-kissan kaveri Lysti ykkösluokassa. Jaanalle ja Lystille tuli pari hylky-tulosta ja olikohan 10 ja sitten yks rata meni virheittä, mutta hieman yliaikaa tuli, kun Lysti  "himmaili" kontakteilla. Mutta Jaanan ohjaus on kehittynyt (muistaa jopa radat !), joten tuosta on hyvä jatkaa...

Huomenna alkaa Haku-treenit  Jeee..... Viikon päästä olisi pitkästä aikaa Kawalla "näytelmiinkin" osallistuminen. Kempeleessä on ryhmänäyttely, johon on ilmoitettu jopa 25 aussieta ! 

Näköjään tuo kuukausi vierähtää näiden kirjoitusten tai päivityksien välille.  Vaikka on mielessä ollut, että nyt pitää päivitellä asioita blogiin, niin sitten tuleekin jotain muuta tekemistä eikä viitsi istua koneen äärellä.

Sillä onhan tässä tuloksia tullut, joita olisi kyllä ollut syytä päivitellä aikaisemminkin !!  Ei meille...vaan Pummi ja Piritta ne takoo tuloksia  

Tuon edellisen kirjoituksen jälkeen ensin Toko-kisoissa Pummi osallistui ensimmäiseen EVL-luokan kisaan. Eikä siellä tosiaan hullummin mennytkään. Nimittäin ykköstulos tuli heti !  Piritta lähti hakemaan lähinnä kokemusta nuorelle koiralleen, mutta hienosti poika toimi, vain yksi liike meni nollille. Tuosta on hyvä jatkaa, ei muuta kuin tsemppiä seuraavaan kisaan..

 No sitten agilityssä viikko sitten pari jatkoi menestyskulkua eli kahdelta agilityradalta tuli nollat ja toinen oli vielä voittonolla kera sertin ja toisessa sijoitus oli kolmas. Pummilla on nyt kaksi Sertiä agiradoilta eli siihen kolmanteen mahdollisuuteen odotellaan sitten vuosi ja sen kun saa, niin sitten olisi agilityvalio. Hyppyradalta on kyllä mahdollisuus metsästää sertejä. 
On ne kyllä taitava pariskunta tämä P& P   !

On mekin Kawan kans käyty pari agilitystarttia kisaamassa, mutta eipä me häikäisty tuloksella.   Jatketaan niitä sertien metsästystä, josko joskus...Haaveena kun olisi meilläkin se valioituminen ...

Ilmoitin minä Kawan Oulun ryhmänäyttelyynkin, joka on toukokuun lopussa. Käydään taas pitkästä aikaa kuulemassa tuomarin kommenteja ulkonäöstä.    Hakutreenejä odotellaan "kieli pitkänä", että kunhan tuo lumi sulaa, niin päästään metsään. Ja paimennustakin on taas tiedossa. Kesällä on kyllä kiva kun on mahdollisuus moneen menoon, kunhan ei käärmeet, punkit eikä ukkonen "pelottele"

Ja sitten yks ikävä uutinen. Meidän lempiystävä tervueren Fiia menehtyi vajaa viikko sitten yllättäen. Fiia olisi täyttänyt parin päivän päästä yhdeksän vuotta. Fiiahan on menestynyt agilityssä tosi hyvin. On kaksinkertainen valio ja osallistunut useasti menestyksellisesti sm-kisoihin. Nytki oli ensikesänä lähdössä mukaan.
Fiian menehtymisen syyksi eläinlääkäri epäili kohtutulehdusta tai jokin muu sisäelinsairaus (syöpä?).   Voimia Annikalle !  Tiedän, mitä menetit. Jotain ainutlaatuista, jota et voi unohtaa koskaan 
Tuntui, kuin olisi oma koira menehtynyt, sillä  olin niin vahvasti  Fiian elämässä mukana pennusta lähtien.   Esimekiksi sitä Fiian katsetta en unohda koskaan, kun menin "kätilöksi" Fiian pentujen syntymään. Se katsoi niin anovasti ja rauhallisesti silmiin, kuin sanoen, että "sinä tulit auttamaan minua, nyt alan synnyttämään" ... Se luottamuksen näkeminen sen silmistä oli jotain ainutlaatuista ja uskomatonta, jota on vaikea sanoin kuvata... 
Tulipa taas muistutus, että nauttikaamme noista karvaisista ystävistämme vierellämme joka päivä koko sydämellä, sillä päivää ei tiedä, jolloin niitä ei yhtäkkiä olekaan siinä...


Alla kuva Posiolta, missä lomailimme pääsäisen jälkeisen viikon. Kitkan ja Kawan seurassa kotanuotiolla on Padi-poika  (tuo Kawan asento ei ole kyllä oikein "naisellinen").

Jeee...Viime sunnuntain KAS:in kisoissa Piritta juoksi ja otti riskejä Pummin kanssa ja tuloksena oli nollarata ja toinen sija ja sen myötä ensimmäinen Serti agilityssä   Eli samalla lähti Pummin AVA-kello käyntiin...eli ainakin se sen vuoden pitää käydä, ja sen jälkeen on mahdollista saada AVA-titteli, kunhan on ne kolme sertiä saavuttanut   Ei muuta kuin vieläkin Paaaaljon Onnea Piritalle ja pumtsipum-Pummille !   Nyt me saamme Piritan kanssa fiilistellä...  

Me Kawan kanssa yritämme päästä samaan reilun viikon päästä OKK:n kisoissa....  No epäilenpä, että päästään.    Minulla kun on ollut hieman vaikeuksia juosta Kawan tahtiin. Tiistainkin treeneissä Kawalla oli sellainen vauhti, että minulla loppui kunto ja "henki" kesken radan ja olin lyyhistyä kentälle niinkuin eräs jalkapalloilija Englannissa...    No meillä oli kyllä "ylipitkä" rata eli 34 estettä, joten kyllä se kuntoa vaatii.  Onneksi kisoissa ei ole kuitenkaan noin pitkiä ratoja !  Kawatsun kunto kyllä kestää, mutta minun ei tällä hetkellä.  Siksi  ilmoitinkin vain  agiradoille, että saan kontakteillä "levähtää"..  

Kitka on toipunut hyvin kohdun poistosta. On se niin ihana, kun se ei nuole noita haavoja, niin ei ole tarvinnut pitää mitään inhottavia "pönttöjä" kaulassa. Kun minä sanon, että ei nuole , niin se ei nuole. Fiksu koira tuo Kitkalainen    Saa nähdä, miten  se tuo ilman kohtua oleva elämä lähtee sujumaan. Tuleeko virtsankarkailua, muuttuuko turkki, lihooko jne.  Ja mitä vaikuttaa luonteeseen.  Nyt tuntuu olevan normaalia ärtsympi toisille koirille, pitää haukkua jo kilometrin päästä kun näkee. Ja vaikka Kawalla on jo juoksu ohi, yrittää astua sitä... Tulikohan siitä lesbo....   No jospa ne hormoonit siitä tasoittuuu vanhalla rouvalla... toivottavasti...!

 

Alla pari kuvaa  P&P palkinnoilla, sekä sisäkuva että ulkona tuomarin kanssa. Oli siellä lehtikuvaajakin paikalla...

Ja sitten velä ihana Jaanan kännykällä lähettämä kuva  lystikkäästä-Lystistä "päikkärillä" .    Niin hellyttävän ja onnellisen näköinen koira täydessä unessa kieli ulkona .... 

Vanha sanonta: penni Lystin ajatuksista....

Perjantaina 17.2. tuli 3-vuotta täyteen siitä, kun Kitka synnytti viisi ihanaa pentua, Hilla, Dixie, Lysti, Pummi ja Kawa    Rapsutuksia vielä tätäkin kautta kaikille !  En ole ehtinyt onnittelusoittokierrostakaan tehdä, koska tasan kolme vuotta siitä, kun Kitka synnytti pennut, niin Kitkalta poistettiin kohtu !!  Aikamoinen sattuma ! Jouduin nimittäin viemään Kitkan perjantai-iltana Akuuttiin, koska sillä oli runsasta vuotoa ja siellähän todettiin sitten ultralla märkäkohtu !  Vieläpä sama Minna-eläinlääkäri, joka hoiti Kitkan synnytyksen, leikkasi päivystyksenä kohdun !  Kitkallahan oli silloin isokokoiset pennut ja se oli iäkäs ensisynnyttäjä ja pitkittyneiden työntöjen takia tarvittiin ell apua.  Naurava Lysti-pentu oli jumissa, mutta Minna sai sen kiskottua ulos. Ennuste pennulle oli huono, mutta niin vain Lystistä on kasvanut kelpo aussietyttö ( luulisin, että Jaana on samaa mieltä...), Pummi ja Dixie syntyivät vielä normaalisti, mutta Hilla ja Kawa syntyivät keisarileikkauksella, kun Kitkalta loppuivat jo voimat, kun se oli jo puolvuorokautta ponnistellut. Silloin jo sovittiin minun pyynnöstä, että Kitkalta poistetaan kohtu samalla. jos joudutaan menemään leikkaukseen. Mutta kun pennut olivat isokokoisia, jotka syntyi alakautta, niin Minna-ell sanoi, että siinä on iso infektioriski, jos kohtu poistetaan samalla tässä tapauksessa, kun synnytystiet ovat vaurioituneet.. No se kohtu nyt sitten tasan kolmen vuoden päästä alkoi märkimään ja nyt se sitten poistettiin !  Kitkallahan on ollut aikas niukkoja vuotoja juoksujen aikana, mutta nyt sillä alkoi vuotamaan kunnolla sitten, kun juoksun olisi pitänyt jo loppua. Onneksi vein sen ajoissa ell, ettei ehtinyt pahemmaksi. Torstaina otettiin verikokeet, mutta ne olivat normaalit, mutta sitten perjantaina ultra paljasti, että kohdussa on märkää, se oli noin kolmen sentin kokoinen. Ell sanoi, että Kitka on hyvässä kunnossa, niin sen pitäisi toipua nopeasti. Nyt on pari päivää kulunut ja hyvin on toipuminen lähtenyt käyntiin.  Eka yö meni mulla tietenkin valvoessa, kun Kitka oli vielä unessa, kun tultiin kotiin.                                                                     

Kitkalla tuli nyt vain reilun viikon sisällä kaksi nukutusta. Hieman riskiä iäkkäälle koiralle...Sillä kolmisen viikkoa sitten kun minä olin lähdössä aamupäivällä vuosittaiselle hammaslääkärikäynnille ja menin käymään vielä vessassa,... niin oli sekin  jotenkin hassu juttu... nimittäin  Kitka työnsi kuonolla raollaan olevan oven auki ja istui minun eteeni ja katsoi minua suoraan silmiin ilmeellä,  joka halusi kertoa, että "minunkin tarttis päästä hammaslääkäriin"   Minä siinä tuijotin Kitkaa, että miten olet niin omituisen näköinen...  Sillä raukalla oli vasen poski aivan turvoksissa ja tuntui kovalta. No ei muuta kuin soitto Akuuttiin ja kunhan minä ensin kävin hampilääkärilläni, niin sitten Kitka eläinhampilääkäriin     Ja Kitkallahan oli hammaspaise, sillä oli haljennut poskihammas alkanut märkimään ! Ei muuta kuin kolmen viikon antibioottikuuri ja sitten hampaanpoisto. Eli hammas poistettiin sitten nukutuksessa.Se tuollaisen poskihampaan poisto on vain hiemnan hankalampaa, joten siinäkin tuli runsaan tunnin nukutus. Hyvin Kitka siitäkin toipui. Nyt vain on joutunut syömään noita tulehduskipulääkkeitäkin ja antibioottia  hieman enemmän, nämä kakki rasittaa vanhan koiran maksaa...   No jospa nyt ois Kitkalle riittäneet nämä "märkäjutut"     Käytin kesällä Kitkaa tuon hampaan takia, kun huomasin, että se oli murtunut, samalla hammaseläinlääkärillä ja se silloin tykkäs, että ei poisteta vaan jäädään seuraamaan, aiheuttaako vaivaa.  Ja tuota kohtuakaan ei sitten tullut poistettua myöhemminkään,  niin nyt sitten hammas ja kohtu yhtäaikaa alkoivat märkimään...   Onneksi on nyt sitten ne molemmet hoidettu kunnialla, jos ei mitään jälkikomplikaatiota tule..toivottavasti ei. Työkaverilla just kuoli pari viikkoa sitten samanikäinen narttu kohtutulehdukseen, ei ehditty poistaa...onneksi vein Kitkan ajoissa hoitoon  

Toista tonnia on mennyt Kitkan leikkauksiin reilun viikon aikana, mutta onneksi on tuo vakuutus, niin sieltä tulee helpotusta euroina. Se on aina iso rahameno yhtäkkiä tuollaiset eläinlääkärimenot.

 

No siinäpä Kitkan tarinaa !  Mitähän muuta sitä on tässä alkuvuonna ehtinyt tapahtua...No kasvateista Pummilla oli suolitukos, joka onneksi saatiin laukeamaan ajoissa eikä tarvinnut leikata ja Pummi-boy selvisi. Eiköhön ne siinä nyt ole ne "negatiiviset" uutiset ... Muuten ollaan Kawan kans käyty agility- ja tottis- treeneissä ellei ole ollut liian kova pakkanen ja käytiin me yks agistarttikin viikko sitten. En ilmoittanut kuin yhteen starttin, kun en tykkää kisata talvella, kun on kylmää eikä saa lihaksia kunnolla lämmitettyä. Silloin oli kyllä "vain" pari astetta miinuksen puolella ja Sami Topralla oli kivoja ratoja, joten olisi voinut ottaa toisenkin startin, mutta eihän sitä noita "ilimoja" aina tiedä ennakkoon. Meille tuli kuitenkin hyl siltä yhdeltä  radalta, kun Kawa tiputti jostain syystä ekan riman, niin en sitten viitsinyt vetää loppuun asti ihan täysillä ohjauksilla vaan lopussa tuli hypyn ohitus enkä korjannut sitä.  No jatketaan sitten keväämmällä kilpailemista. Tornion ryhmänäyttelyyn oli tarkoitus Kawa ilmoittaa, mutta sehän tiputti ne loputkin karvat, varsinkin pohjavillan, joten en sitten ilmoittanut karvatonta australianpaimenkoiraa, kun ei siellä sellaista rotua ollut luettelossa

Kiitos Katrille blogin uudesta ulkoasusta   

Jälleen yks vuosi on eletty... vuodesta 2011 ei ole pahemmin valittamista. Välillähän tuo "tökkii", mutta sehän kuuluu elämään....  Mutta enimmäkseen on mielessä hyvät asiat, varsinkin noiden koirien osalta. Kawan kans aloitettiin kisaaminen agilityssä ja edettiin vuoden aikana aina kolmosluokkaan ja sielläkin pari nollatulosta tuli  Haku saatiin kivasti käyntiin ja tottis...no jaa...Ja paimennuksestakin saatiin "kiksejä" eli siitä tuli kiva mieli    Mutta ennenkaikkea koirani ovat pysyneet terveinä, Kitkakin on vielä ihan nuorekas mieleltäänkin, jaksaa vielä hyvin nuorempiaan komentaa... ja olihan tuo kevään senioriterveystarkastuskin normaali kaikin puolin

Ja kasvattien osalta kuului ihan hyvää, niin vanhempien kuin nuorempienkin osalta.  Namikin pennuista ei mitään erikoista kuulunut, hyvin jakselivat,  tänä vuonnahan ne täyttävät kymmenen vuotta !  Kitkan pennut taas tekivät sellaista tulostasoa, että eihän sitä voi muuta kuin olla "ylypiäs" niistä.  Nehän täyttää tänä vuonna kolme vuotta !  ISO KIITOS kaikille kasvattien omistajille niistä ilon hetkistä, mitä olette minulle kasvateistani, niin tuloksien kuin positiivisten uutistenkin muodossa antaneet menneenä vuonna !  

Toivotan edelleen Menestyksellistä Vuotta niin tuloksien kuin terveydenkin osalta ja toivon kaikkea hyvää teille kaikille alkaneelle vuodelle 2012 !   

Happy New Year myös kaikille niille ystäville, jotka sattuu lukemaan tätä blogia...!

 

 

Päivitetäänpä tuloksia !  On ollut hieman muuta mielenpäällä, niin tämän blogin päivittäminen on jäänyt, vaikka hienoja tuloksia on kasvateilta tullut lähinnä agilityn puolelta "jatkuvasti" koko syksyn.

Elikkä  Agilityssä myöskin viimeinen Kawan sisarussarjasta aloitti kisaamisen noin kuukausi sitten    Eli Vihdissä hevostilalla asustava Hilla ja ohjaajansa Tiitta osallistuivat molemmat elämänsä ekaan viralliseen agilitykisaan Riihimäellä. Eka startti meni ilmeisesti (niinkuin useimmilla)  "harjoitellessa" ja "jännityksen" piikkiin, mutta sitten seuraava agilityrata olikin lähes napakymppi, sillä sieltähän napsahti nollatulos ja vielä palkintopallikin odotti sillä sijoitus oli hienosti  2., kun osallistujia oli n. 40 !  Eli varsin hieno agilityuran avaus näiltä ekakerta- tyttösiltä, Jee...  Hilla ja Tiitta ! !    Ei muuta kuin tsemppiä seuraaviin koitoksiin !    Samoissa "skapoissa" kisasi myös sisaruksista Dixie ja ohjaajansa Mippe. Tälläkään parilla ei ollut yhteisiä kisastartteja alla kuin pari. Jos Hilla teki agiradalla nollatuloksen, niin sitten Dixie loisti hyppyradalla eli nollatulos tuli sieltä ja olikohan sijoitus 5. Jee...  Dixi ja Mippe ! !       Ja onhan sitä täällä Oulussakin päin  myös kisattu,  kolmosluokassa me Kawan kans saatiin toinen nollatulos tuossa pariviikkoa sitten, Jee... Kawa ja minä !!  Ja nyt viimeviikonloppuna Pummi ja Piritta suorittivat hyppyradan nollatuloksella. Se oli tämän parin ensimmäinen nollatulos kolmosluokassa ja olikohan alla pari aikaisempaa starttia  kyseisessä luokassa !  Jee.. Pummi ja Piritta ! !  Wau...  onkohan tuo agility geeneissä...??    Ei muutakuin ONNEA, ONNEA, ONNEA vielä kovasti kaikille !!!   Sisaruksista vain nauravalla- Lysti-tyttösellä ei vielä ole nollatulosta, mutta muutama hyvä kisastartti on jo kuitenkin alla. Kunhan pari saa vielä hieman lisää varmuutta, niin.... Ei mitään paineita Jaana....    Tämä pari onkin minun koulutusryhmässä nyt talven, joten...

 

Sitten toisenlainen "tulos".  Joskus tuossa lokakuun aikana on myös Dixie suorittanut MH-luonnekuvauksen. Jee...  Kolme viidestä sisaruksesta on Mh-luonnekuvattu nyt syksyllä.

 

Meillä Kawan kans jäi nyt Hakuilu talvitauolle. Viimeiset treenit oli pari viikkoa sitten. Otettiin sellaista norskilaista rallattelua. Se oli ihan kiva treeni, kolme maalimiestä "rallatteli" piiloon ja kaikki Kawa etsi innokkaasti. Keskimmäinen oli harjanteen takana pienessä puuvajassa halkopinon päällä piilossa, muuten sinne ei ollut mahtunut ja olin "käskenyt" sinne mennä. Ihmettelin, kun Kawaa ei kuulunut takaisin ja ajattelin jo  kutsua se pois, kun samassa se sieltä juoksee innoissaan rulla suussa. Se oli maalimiehan mukaan  juossut edestakaisin siinä vajan edessä jonkun aikaa ja sitten nostanut yhtäkkiä kuonon taivasta kohden ja mennyt vajaan. Minulle tuli niin hyvä mieli, että Kawatsu ei anna periksi. Jee....  Kun se saa hajun, se ajattelee, että tässä se pitää jossain olla eikä lähde haahuileen muualle.  Tuuli antoi sitten varmaan hieman ylhäällä olevasta maalimiehestä paremman hajun ja se nosti kuonon ja sillä taas   "tuollahan se on"    Ihana "tyttöni"   Maalimies sanoikin, kun oli katsellut lautojen raosta, että "oli se hauskan näköinen otus, kun juoksi siellä edestakaisin"     Lopuksi sitten vielä maalimiehet juoksivat metsään takaisin ja etsitään ne sieltä sitten joskus lumien?  sulattua keväällä...  Jäi kyllä hyvä mieli viimeisestä treenistä ja muutenkin koko kesän ja varsinkin syksyn treeneistä, sillä olemme mielestäni edistyneet hyvin. Kiitos kivalle hakutreeniporukalle !  Alkukesästä kun tuntui, ettei päästä sitten koko hakuilua trenaamaan, kun ei meinannut olla porukkaa, missä treenata.  Mutta nyt on hyvä mieli... paljon on opittu ja paljon jäi vielä ens kesäksikin ennen kuin  kisataan....

Eli nyt sitten treenaillaan talvi tottista ja myöskin agilityharkat tietenkin jatkuu ja kilpailut. Olin ilmoittanut Kawan viime viikonlopun meidän kerhon kisoihin kolmeen starttiin, mutta eihän me stten päästy, kun minä sairastuin. Lauantaina olin vielä toimitsijana, mutta illalla oli sitten kuumetta ja sunnuntaina olin jo "kuoleman" kipeä  Siitä asti sitä sitten onkin kuumeiltu... Harmitti kyllä ne mönkään menneet kisat, kun olisi ollut tuomarit, joilla on kivoja vauhdikkaita ratoja. Mutta tuleehan niitä kisoja.... jos elinpäiviä piisaa....

 

Täytyy mainita vielä yksi mieltä lämmittävä juttu näin kasvattajan kannalta. Yks ilta Tane soitteli Tuusulasta ja aloitti puhelun kysymällä, että " milloinka se tuon Kajun pitäisi rauhoittua, kun kymmenes ikävuosi lähestyy ja sillä tuota energiaa tuntuu riittävän aina vain. Ei muuta kuin haastaa leikkimään "      Ihanaahan se on, että on vielä energiaa ja ennenkaikkea terveyttä. Sillä on hyvä olla Tanen kanssa.  Voihan se olla tietysti, että Kaju on hieman "kehityksestä" jäljessä,    sillä se syntyi "keskosena" eli se oli hiiren kokoinen, kun muut olivat rotan kokoisia. Mutta siitä huolimatta se oli jo silloin pippurinen.  Kajun ekasta kolmesta kuukaudesta olisi kyllä paljon kertomista, oli se niin ihana pakkaus. Kannatti pitää elossa, vaikka Namiki-emo otti sen suuhun heti synnytettyään ja lähti viemään pois sitä pentulaatikosta, että tuo ei ole elinkelpoinen. Pelkäsin, että Namiki syö sen.  Ja koska jouduin tai sain pitää sen puolia ensimmäiset viikot myös pentuesisaruksilta, Kajulla on erityinen paikka mun sydämessä

 

No niin, aikaa on sitten taas vierähtänytkin viime kirjoituksesta, kun niitä "pippaloita" on pitänyt kierrellä...

Eli aloitetaanpa vaikka siitä paimennusleiristä Kuttukuussa. Nyt kun menin ekakertaa aitaukseen Kawan kans, niin oli jännää, miten tuntui, että Kawa oli tauon aikana "sisäistänyt" monta juttua paimennuksesta. Minun ei tarvinnut kuin kävellä lampaiden edessä eteenpäin, niin Kawa hoiti takana mallikkaasti tehtävänsä.  Menimmekin sitten isompaan aitaukseen harjoittelemaan häkitystä ja häkistä pois ottamista. Pari kertaa Kawa tarvi avustajaa, kun se on kuitenki usealle koiralle "kova" paikka mennä ekakertaa aidan ja lampaiden väliin pieneen rakoon.  Kävimme tauolla ja se jälkeen menin yksin ja tehtiin sama juttu ilman avustajaa.  Ja arvatkaas, se oli uskomaton tunne, kun ajoimme ensin lampaat aitaukseen  ja sitten pyysin Kawaa tuomaan ne pois sieltä, niin sehän meni ihan eka kerralla ja eka kehotuksella ja  hoiti "homman", jeeeee....  Kaikki taputtivat ja kannustivat,joten pitihän siinä sitten tietenkin tuulettaa kunnolla...Vautsi sitä tunnetta... että minun pikku-Kawatsuni, sillä  .  Kyllä minä olin ylypiäs...   Treenattiinhan me sitten siellä myöskin hakukaaria ja poispäinottoja jne. Minulle ei vielä ole läheskään kaikki paimennustermit selvinneet, mutta kokoajan opitaan jotain uutta. Minähän olen nyt "hurahtanut" vallan tosissaan tuohon paimennukseen niin, että varasin ensikesällekin leiripaikan eli ainakin yksi leiri käydään ja arvatkaas vielä mitä ???  Minä ilmoittauduin Kawan kans yhteen paimennuskokeeseenkin...!!!    a-apuva...   Sinikka sai minut puhuttua helposti ympäri, nyt jo jännittää pelkkä ajatuskin...    Voi kun olisi täälläkinpäin lähempänä joku kiva avarakatseinen, ei roturasistinen, ihminen, jonka lampailla voisi käydä paimentamassa muutkin kuin bortsut ja kelpiet. Ettei tarvis aina ajaa yli 300 km yhteensuuntaan. No Merjakin Padi-aussien kans innostui enskertalaisena niin, että varasi paikan samalle leirille ens kesäksi. Mahtavaa!  Meillä olikin kivat leiripäivät

No niin, sitten toiseen lajiin. Eli viikko sitten kävimme Maaningalla MH-luonnekuvauksessa. Minähän en ole ennen osallistunut koirillani, saati  nähnyt muuten kuin videolla, kyseistä luonnekuvausta. Täytyy muistaa puhua kuvauksesta eikä testistä, kun heti tuli "noottia" pikkutarkoilta ihmisiltä, jos meni puhumaan testistä. Minulle testillä ja kuvauksella ei ole niin suurta eroavaisuutta suomen kielessä  No enivei, se oli ihan kivaa... Kawa kävi huvipuistossa, jossa oli erilaisia temppuja ja aaveita... Sielläkin minua tietysti ensin jännitti, että mitenkähän menee. Vaikka tuon minun Kawatsuni kanssa on helppo elää arkea ja se on ihana koulutettava, niin kuitenkin aina pelkää yllätyksiä tuollaisissa tilanteissa, että mitenkähän se reagoi. Sanoinkin siinä lopussa, kun kuvaajat (ei saa puhua tuomareista jonkun fiksun mielestä...),  kysyivät, että mitä odotuksia itsellä oli, niin vastasin, että "pessimisti ei pety koskaan"  Ajattelin, että kunhan ei juokse häntä koipien välissä pakoon tai ei revi haalaria palasiksi, niin sitten ei ole syytä huoleen. No oikeasti...,en kyllä odottanutkaan, että Kawa tekisi kumpaakaan noista tai sitten en tunne koiraani ollenkaan  No yllätyksiähän voi aina sattua... mutta oikeastaan meille ei mitään minulle suurempia yllätyksiä sattunut. Alussa siinä Kontakti- osiossa avustaja sanoi, että tämä koira lähtis vaikka meille koiraksi. Käsittelyssä Kawa antoi katsoa hampaat, mutta ei antanut koskea takapäähän. Tämän arvasinkin, sillä olin seurannut sen käytöstä muutaman päivän, että sillä saattais olla alkamassa juoksu ja niinhän siinä kävikin, että kun testi oli lauantaina, niin maanantaina Kawan juoksu alkoi !  Eli nartuthan on tarkkoja takapuolestaan silloin. Ja Leikki-osiossa tiesin, että Kawa ei innostu leikkimään sellaisella leikkivälineellä kuin siinä oli eli paksulla solmulelulla , kun se ei ole tottunut leikkimään liioin muulla kuin pallolla. Minä kun en noilla "romu"käsilläni pysty leikkimään mitään vetoleikkejä liioin ollenkaan muuta kuin pentukoirien kanssa. Eikä ole sitten tullut pyydettyä, että vieraat ihmiset leikkis sen kanssa. Ainoastaan palloleikit onnistuu.  Kawahan on hirmuisen ahneena koirana hyvä koulutettava ja nimenomaan minulle ihanteellinen, jos leikki ei onnistu.  Takaa-ajo-osio meni ihan hyvin, ekakerralla lähti innokkaasti "vieheelle", tokalla kertaa meni puoleen väliin, mutta totesi, että tuo on nähty ja palasi mun luo. Etäleikki-osio oli sillain mulle yllätys, että odotin enemmän eli innokkaana hakukoirana olisi ollut enemmän kiinnostunut avustajasta. Lähti kyllä reippaasti katsomaan, kun avustaja meni piiloon, ja kiersi sinne piiloon niinkuin hakumetsällä maalimiehelle,  mutta tuli sitten mun luo katsomaan, että mitä se hyppii tuolla metsän reunalla   Hakumetsällä kun ei meinaa pysyä paikoillaan, kun pitää päästä maalimiehelle, mutta ilmeisesti odotti "ukko"- ja "näytä"-käskyjä nyt ja kun ei sillä avustajalla ollut sitä irtorullaa, muuta kuin sellainen paksu solmulelu... tai makupalaa   No sitten Yllätys- ja Ääniherkkyys-osioissa ei ollut mitään erikoista. Haalarilla haisteli maata, että ketäs täällä on käynyt pissillä ...Eikä ole ääniherkkä. Aaveet-osiossa se merkkas heti toisen aaveen, jolle piti haukkua möreällä äänellä mun edessä, meni kyllä sitten tervehtimään ja hyppimään niitä vasten. Tuomari tai mikälie kuvaaja viralliselta nimeltä sanoikin, että " kyllä se puolustaa sinua".  Saa nähdä, miten sitten, kun ja jos vien joskus sen  luonnetestiin, puolustaako siinä, kun ihminen uhkaa vitsalla. Luulen, että siinä Kawa ei ymmärrä, miksi ihminen haluaa lyödä vitsalla.  Ampumisessa ei osoittanut arkuutta.  Kun sitten "tuomarit" antoi lopussa palautetta eri osioista, viesti oli, että toimintakykyä näyttää löytyvän ja hermorakenne näyttäs olevan "kunnossa". Nais"tuomari" vielä sanoi siinä Kawaa rapsutellessa ja silitellessä (antoi nyt silittää takapuoltakin ja  antoi pusuja...), että "sinulla on kiva koira ja nyt voit ajatella siitä positiivisesti"     No niin,  siinäpä ne kootut selitykset Mh-kuvauksesta...    Kaikenkaikkiaan se oli ihan mukava kokemus. Mutta sen huomasin, että tähän kuvaukseen kannattaa viedä nuorena, niin että koulutettavuus ei tulis niin paljon esille. Tämä ehkä näkyi Pummi-pojan kohdalla selvemmin, sillä Pummi "kysyi" monessa osiossa Pirittan "lupaa" toimia, että jos siellä olisi saanut antaa luvan, tulos olisi ehkä ollut toisenlainen.  Hyvin se kuitenkin meni Pumminkin kohdalta, mutta se vahva toko-koiran tausta näkyi monessa kohtaa    Ja vielä tuosta Kawan suorituksesta. Että koska sillä oli juoksunalku noin lähellä kuvausta, niin minä olen vielä enemmän tosi tyytyväinen sen suoritukseen. Välttämätä e ole hyvä viedä mihinkään luonnejuttuun juoksun aikana. Sillä nartuilla nuo juoksut tahtovat "sekoittaa" päätä ennen ja jälkeen juoksun, ja tietysti juoksun aikana. Niinkuin meillä naisillakin, hormonit "jyllää". masentaa ja kiukuttaa...ja ollaan niiin herkkiksiä  Merkeistä päätellen aavistin, että sillä vois tosiaan juoksu olla alkamassa, mutta kuitenkin toivoin, että ei ihan vielä, että saatais testi käytyä. Ups, taas puhun testistä...  ja kun sillä tulisi juoksu kuukauden etuajassa aikaisempiin väleihin verrattuna. Nyt oli tasan 5 kk, kun se on ollut n. 6kk. Toivottavasti ei ole jatkossa noin lyhyt, vaikka nyt on kyllä monella tutulla nartulla ollut tuota samaa "vikaa". Jospa se johtuu kuun asennosta....

No niin, ja sitten niitä muita tuloksia.   Agilityssä me saatiin ensimmäinen nollatulos kolmosluokassa tuossa pariviikkoa sitten. Siitä se lähtee...Vaikka se serti on se juttu, mitä minä pyydystän. Että sais joskus valioksi....   Samoissa "skapoissa" Pummi ja Piritta tekivät kaksi nollavoittoa kakkosissa ja sehän tiesi sitten sitä, että seuraavan kerran starttaavat kolmosluokassa!   Onnea vielä kovasti !  Varsinkin se toinen rata oli mahtavaa katsottavaa,. Se sujui vauhdikkaasti ja joustavasti, wau...! Siitä on hyvä jatkaa...  Niin ja onhan tässä välissä Pummi ja Piritta loistaneet Tokossakin ! Eli nyt tämä pari kisaa seuraavan kerran EVL:ssä.   Kyllä Pirittalla on taidot kouluttaa koiria, kun on tosiaan saanut Pumminkin nostettua jo kolmessa eri lajissa ylimpään luokkaan eli Agility Maxi3, Toko Evl ja Mejä Voi , wautsi, wau...eikä koiralla ole ikää kuin kaks ja puoli vuotta.  Ja minusta ne on tullut niin helposti... Ei tarvi paljon "jauhaa" asioita, niinkuin meikäläisen, että saa jotain opetettua oikein...  Koirathan on kyllä oppivaisia... 

Ja vielä yksi tulos on mainittava ! Nimittäin Nelli-"seniori" ja Elise tekivät myöskin nollatuloksen agilityssä kolmosluokassa tuossa jokin aika sitten. Ja kun koiralla on ikää yli 9-vuotta, niin täytyy nostaa "hattua", että vielä tuloksia tulee  Hyvä Elise ja Nelli !   Nellihän on Kitkan sisko eli mun kasvatti.  On mullakin kyllä ollut ajatuksissa, että osallistusko vielä Kitkankin kanssa johonkin kisaan... Kyllä me vielä silloin tällöin käydään treenaamassa agilityä.

No niin, toivottavasti tuli kaikki tulokset mainittua...

No niin, siinäpä sitä kuulumisia taas kuukauden sisältä ! Nyt alkaa hieman rauhallisempi ajanjakso, kun ei ole noita menoja niin paljon. Kohta puoliin haku-treenit jää talvitauolle, joten talvi jatketaan agilityssä ja sitä tottista jauhetaan niin, että ensi kesänä ollaan valmiita ensin Bh-kokeeseen ja sitten Haku-kokeeseen..  Siinäpä sitä onkin tavoitetta ensikesälle: Paimennus-koe, Bh-koe, Haku-koe ja Agilityssä niitä sertejä ja ehkä Sm-kokeeseen osallistuminen...

Kuviakin olisi, mutta tämä minun kahdeksan vuotta vanha läppäri on niin hidas, että minun herrrmot ei kestä kuvien liittämistä. Jospa tämä kohtapuoliin hajoais, niin on pakko ostaa uusi... ei tahdo ottaa kaikkia kirjaimiakaan enää eli koneessa on vika, jos kirjaimia puuttuu välistä ... 

Ja taas vähän tuloksia...

Käytiin lauantaina Keminmaassa Kawan kans agilitykisoissa ja mehän napattiin siellä nollavoitto kakkosissa ja saatiin Luva ja Serti   Kontakteilla Kawa "himmaili"  ja siihen meni turhaa aikaa, mutta muuten hyvä rata oli. Liekö hieman erilainen kontaktien alusta hämmentänyt Kawaa tai sitten minä painostin sitä menemällä eteen...  Kawalla kun on nuo kontaktit olleet varmoja kakskakkosia ja olen niistä "ylypiäs"   Mutta kuitenkin se nolla tuli ja B-kisa sitten startattiinkin kolmosluokassa. Meille tuli pitkä odotusaika, kun olimme sitten päivän viimeinen starttaaja, mutta hyvin Kawa jaksoi päivän pituudesta huolimatta. Minä kävin itseäni tankkaamassa pitzalla, niin  minuahan alkoi väsyttää...   No, se kolmosten ratahan meinasi mennä "liian" hyvin. Teimme nimittäin puhdasta rataa aina toiseksi viimeiselle hypylle, siinä sitten minä tietenkin töpeksin ! Tein takaleikkauksen pussin jälkeen ja kun Kawan piti kääntyä oikealle viimeiselle hypylle, niin se kääntyikin vasemmalle ja vaikka sain sen siivekkeen kierrolla oikealle puolelle, niin onnistuin huitaisemaan sen takaisin sille hypylle ja siitähän tuli hylky.  Minun olisi pitänyt ohjata se pussikohta erilailla, niinkuin "huiput?" teki.  No, se nolla jäi parin metrin päähän...  Siinä oli tosiaan vain yksi nollatulos tullut ennen meitä ja me lähdettiin tosiaan viimeisenä eli vähällä oli heti tulla nolla kolmosissakin ja sijoitus olisi ollut toinen ellei jopa voitto...?  Mutta tämähän on tätä jossittelua, mutta tietääpähän ainakin missä mennään ja reipasta menoa Kawalla oli, katsojien mielestä aika olisi riittänyt vaikka se pari isompaa kaarrosta tekikin.  Kiva joskus spekuloida...kun kuitenkin ihan vähän pikkuriikkisen harmittaa omat mokat ...  Mikalla oli kivoja ratoja. Onhan meillä mennytkin tosi hienosti, nyt jo kolmosissa, vaikka ei olis haitannut, vaikka olis vielä harjoiteltu kakkosissa, siellä sentään pääsee palkinnoillekin....

Minä olen aina haaveillut, että kun saisin edes yhden koiran Agilityvalioksi ja nyt sitten Kawan kans olis toiveita...  Se onkin meidän päätavoite agilityssä, jos joskus...

No toinen luokkanousu on sitten jo jokin aika sitten tullut. Eli Pummi-poika oli elämänsä kolmannessa Mejä-kokeessa  ja siitähän tuli ykköstulos nyt pistein 48 (maksimi 50)  ja se tarkoitti, että kun tuli toinen ykköstulos, niin Pummi nousi Avo-luokasta Voi-luokkaan !  Hyvä Piritta ja Pummi ja Onnea jälleen kerran   VOI kutsuu... mihinkähän tekin vielä ehditte...

Syksy meillä Kawan kans meneekin erilaisissa "pippaloissa" kierrellessä. Pari agilitykisaa ja sitten syyskuun alussa on paimennusleiri Kuttukuussa ja sitten vielä MH-luonnekuvaus Maaningalla tuossa syyskuun puolessa välissä. Myöskin Pummi lähtee Mh-testiin. Jänskää, mitenkähän  ne sisarukset siitä selviää...  Toivottavasti Kawalla ei vain alkais juoksu liian aikaisin, että päästäis sinne. Sillä kun pitäisi normaalisti olla juoksu lokakuussa, mutta nyt tuntuu, että monella tutulla nartulla on juoksuväli ollut normaalia lyhyempi.  Mutta sillehän ei sitten voi mitään jos alkaa ...   Muuten ollaan hakuiltu viikottain ja omasta mielestäni ollaan edistytty ihan kivasti. Bh-koe  meillä jää nyt vielä käymättä tälle syksylle,kun niitä ei tunnu  täälläpän kovin järjestettävän. Mutta käydään sitten ens keväänä jossain, josko sitä enskesänä loppukesästä vois jo osallistua johonkin Haku-kokeeseenkin.  Haaveitako ...?

Siinäpä sitä taas tällä kertaa jotain kuulumisia.

 

Tässäpä muutama kiva tulos viime viikolta.

Kuten tuossa jokunen aika sitten kirjoittelin, niin Piritalle jäi sitä "nälkää" vielä kilpailla Pummin kanssa Mejä-kokeessa eli verijäljellä. No ei kauaa mennyt seuraavaan kisaan..., viikko sitten lauantaina olivat sitten kisaamassa "siellä jossain" (en muista paikkakuntaa)  ja nyt heti toisella yrittämällä tulikin ykköstulos pistein 45, kun maksimipisteet on 50 ! Vau !  Kovasti oli tuomari tykännyt Pummin työskentelystä   Onnea vielä tätäkin kautta Piritta ja Pummi   olen yhä vain "ylypeempi" ja tais Piritalla  "nälkä" vain kasvaa... 

Sitten toiseen lajiin. Okk:n agilitykisat olivat tiistai-iltana 1- ja 2-luokille. Pummi ja Piritta ottivat sitten kakkosluokassa nollavoiton hyppärillä !!  Eli jälleen onnea myös tätäkin kautta !!!    Me Kawan kans osallistuttiin vain agilityradalle, kun meillä on se Luva jo sieltä hyppäriltä, niin en viitsinyt sitten siihen ilmoittaa. No eihän se huonosti meiltäkään mennyt, nollatulos ja sijoitus 2 .  Eli meillä on nyt kaksi Luvaa kakkosluokasta eli kolmonen häämöttää...huh !   Kun katsoo noita kolmosten ratoja ja ennenkaikkea sitä ihanneaikaa, niin eipä sinne ole mitään hinkua. Kakkosissa on ihan kiva kisata ja siellä on vähemmän kisaajiakin...

Eli ihan mukavia tuloksia tässä viikon aikana !!!   No jonkinlaisia tuloksia sai sitten aikaiseksi myös Annika ja Jarmo...sillä eilen vietettiin sitten vihdoin heidän häitään...  Ihanat häät olivat ja vielä minun lapsuuden kirkossa ja rippikirkossa eli Iin kauniissa kirkossa. Ukkosen jyristessä ja salamoidessa,  he sanoivat toisilleen "tahdon". Oli niiiin romanttista ...  Onnea kovasti ja kaikkea hyvää toivotan vielä tätäkin kautta !  Viettäkää ihana honeymoon ja tehkää duunia liittonne eteen!   Eli mukavaa juhlintaakin näin tähän  kisaamisen lomaan.

Ens viikonloppuna on sitten taas Kv Oulunäyttely ja me ollaan Kawan kans sunnuntaina kehässä. Lauantai menee siellä talkoillessa.    Ai niin, olihan se ryhmänäyttelykin Virpiniemessä joku aika  sitten, johon Kawa ja Pummi osallistui. Pummin tuomari arvosteli EH:n arvoiseksi. Hyvät arvostelut oli ja olis kuulemma antanut Eri:n muuten, mutta kun Pummi "tokoili" liikkeessä. Mutta olipa hyvä kontakti...  Kawan tuomari arvosteli Eri:n arvoiseksi, mutta ei Sa:n arvoiseksi, kun kulmauksia pitäisi olla enemmän tämän tuomarin mielestä   Että sellaista...

Vuodet menee niin nopsaan.... varsinkin silloin, kun tietää, että edessä on vähemmän vuosia kuin takana...

Tänään tulee sitten kunnioitettavat 9-vuotta täyteen Namikin pennuilla. ONNEA  ja Halauksia kovasti Nelli, Sonja, Masa, Jimi ja Kaju   ja lämpimiä ajatuksia Ticolle  ja Namiki-emolle sinne sateenkaarisillalle...

Kitkalainen jakselee hyvin, niinkuin tuossa aikaisemmassa blogikirjoituksessa kerroinkin. Ja muillakin tuntuu menevän ihan hyvin.   Toivottavasti kaikilla on vielä iloisia, terveitä vuosia edessä ja saavat vanheta "arvokkaasti"...  

Alla muutamana juhannuksena kännykkäkameralla otettu kuva Kitkasta.... 

 

juhannustaikojako... niityllä "alasti" kieriskelyä...

...meni jo....hännän ehdin kuvata... 

...no  otetaan sitten kuva makuuasennossa...