Viikko sitten käytiin Kawan kanssa Kajaanissa näyttelyssä. Olin jo monesti ehtinyt ajatella, etten lähde sinne, vieläpä silloin sunnuntaiaamuna... Mutta Hanna sai houkuteltua, kun oli menossa sinne Micon kanssa ja eipä tuo sitten yhtään harmittanutkaan vaikka saikin houkuteltua ! Nimittäin Kawahan siellä minun yllätykseksi menestyikin, minun 10 kk ikäinen juniori !   Eli Kawa oli ROP, ROP-Junior ja sai ensimmäisen SERTin  !!!   Tuomarina oli Satu Tanner. Ryhmäkehissä sitten juostiin edestakaisin, kun sekä Juniori- että 1-ryhmä oli yhtäaikaa, mutta niissä nyt käytiin lähinnä vain esiintymässä eli ei sijoituttu neljän parhaan joukkoon. Mutta olihan se mukava kotimatka tuollaisen menestymisen jälkeen.       

Kawan arvostelussa luki että:  " Hyvä koko ja tyyppi. Feminiininen pää ja ilme. Hyvä purenta. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Riittävän syvä rintakehä, jonka kuitenkin tulee vankistua. Koira vielä kapea edestä, mikä ei kuitenkaan näy liikkeessä. Liikkuu tasapainoisesti hyvällä pitkällä askeleella. Hyvä karva."     Messarissahan oli arvostelulapussa vain pari sanaa, joten nyt oli ensimmäinen kunnon arvostelu eli oli vähän pitemmästi tekstiä.

Harkatkin taas alkoi joulutauon jälkeen eli lähes joka ilta on ollut johonkin menoa ja kun työssäkin pitää aina joskus käydä (onneksi vain kahden viikon jaksoina ), niin on ollut aikas raskas viikko... Muutenkin viikkoon mahtui kaikenlaista eli lähes kaikki tunneskaalat...iloa,surua, kiukkua, pelkoa, vihaakin ... ja valvottuja öitä... Mutta ne harkat on kuitenkin se mukavin asia, missä unohtuu ne ikävätkin asiat  :)  Kawan kanssa käymme keskiviikkoisin Minnan koirakoulussa agilityn juniorivalmennus-tunnilla. Kitkan kanssa käymme tiistaisin treenaamassa oman seuran hallissa, toistaiseksi Kitka hyppää taas ihan hyvin. Katsotaan nyt, vieläkö palaamme kisaradoille :)  Sitten on vielä oma koulutusryhmä agilityssä torstaisin. Ja välillä sitten vielä Kawan kaa on silloin tällöin nätö- tai toko- harjoituksia...  Eli ei kai tässä muuta kuin päivä kerrallaan 

     ROP, ROP-JUNIOR, SERT  Namikiss Is Royal Eagle  ja  VSP ja Tuomari

Toivotaan, että meillä kaikilla (ennenkaikkea kasvateillani ja heidän omilla ihmisillä) on hyvä vuosi edessä !

Joulu meni meillä rauhallisesti sairastellessa...    Kawallehan tuli pari päivää sen Messarireissun jälkeen vatsatauti eli oksenteli monta päivää ja tietysti sitten Kitkalle iski sama tauti. Vähän myös aivastelivat ja yskivät. Ja sen jälkeen sitten ripuloitiin... Ja minullakin oli pientä flunssaa..Hillahan oli saanut kunnon kennelyskän. joutui antibioottikuurillekin. Sellaisia ne ovat nuo tuollaiset massatapahtumat, aina niihin tuodaan tautisia koiria...  No joulun jälkeen päästiin vihdoin lenkille. Uuden vuodenaatto meni ihan hyvin. Kawa ei reagoinut paukkuihin mitenkään. Nukkui lähes koko illan tyytyväisenä kun päivällä käytiin harjoittelemassa vähän agilityä ja tokoa ja sen jälkeen parin tunnin lenkillä.

Nyt sitten katsotaan, mitä vuosi 2010 tuo tullessaan. Toivottavasti paljon hyviä asioita  

Taas on näköjään vierähtänyt aikaa, kun tänne blogiin viimeksi kirjoittelin Senpä takia en  edes ole harkinnut liittymistä mihinkään kaikenmaailman facebookkeihin, kun ei sitä tule kuitenkaan sinne jatkuvasti kirjoiteltua. Vaikka sitä jääkin siitä ystäväpiiristä ulkopuoliseksi. En vain ole mikään tietokoneihminen. Juttelen mieluimmin vaikka puhelimessa.  No, jos kuitenkin nyt vähän päivittelis tätä blogia

Meillä on syksy tai paremminkin alkutalvi mennyt "juoksussa". Sekä Kawalla että Kitkalla on ollut juoksuaika, joten treenaamisesta olemme olleet tauolla, ohjelmassa on ollut vain lenkkeilya. Kawalla minusta kesti tämä eka juoksu aikas pitkään eli reilu kolme viikkoa. Maitorauhaset sillä on turvoksissa, liekö tuo valeraskautta tekemässä...

No nyt sitten Kawalla olikin muutamana päivänä ohjelmaa aivan yllin kyllin. Lähdimme perjantaiaamuna junalla Helsinkiä kohti. Lemmikkivaunu oli aivan liian täyteen myyty ! Mutta onneksi oli suht hyvin sopeutuvia koiria, joten mitään pahempaa rähinää ei tullut. Kawallakin oli bulmastiffi ja kultsu lähimpänä seurana, joiden kanssa oltiin kavereita ja pitipä yhden keeshondin kanssa vielä ottaa parit leikitkin käytävällä :)  Junamatkan jälkeen Kawan Hilla-siskon luokse yöksi Espooseen. Illalla vielä Kitkan Kaju-veli tuli Tuusulasta käymään. Se poika ei ilmeisesti aikuistu koskaan, vaikka on jo kahdeksas vuosi menossa, yhtä lapsellinan ja villi aina ja meidän tapaaminen on aina yhtä riemukas    Seuraavana aamuna aikaisin sitten Messukeskukseen Voittaja-näyttelyyn. Ja siellähän on sitä vilinää ja vilskettä, aikamoiset karkelot ! Kawa sai  Eri-nauhan (erinomainen) ja hyvät arvostelut. Junnunarttuja tais olla 14 ja Kawa oli viides siinä joukossa. Hilla-sisko sai ekasta näyttelystä sinisen nauhan eli H eli hyvä. Mutta Tiitta ja Hilla vielä opettelevat esiintymistä näyttelyssä. Tsemppiä vain jatkoon !  Hyvää kokemusta noille junnuille tuli kyllä tuosta messarihälinästä. Siellähän meni koko päivä ja sitten vielä illalla tuli Dixie-sisko leikkimään, joten kyllä oli kova päivä "tyttärillä". Dixie on ihana, se jaksoi "nauraa" minulle koko illan ja antaa pusuja Sunnuntaina taas aikaisin aamulla Messariin Pohj.maiden Voittaja-näyttelyyn. Nyt Kawa alkoi olla jo selvästi väsynyt. Löi välillä stopin ja pakitti ja katsoi sen näköisenä, että tämä on tylsää... Ei oikein jaksanut esiintyä, saimme punaisen nauhan eli EH:n (erittäin hyvä). Sitten kiertelimme shoppailemassa vielä eri myyntipisteissä ja kyllä Kawa saikin osakseen paljon huomiota ja tietenkin paljon makupaloja ihmisiltä ja söipä koirien ravintolassa matalasta pikkupöydästä oikein lautaselta ruokaa !!  Ihanasti keksitty juttu :)  Ja  yhteen  ruokamerkkiin se ihastui niin, että pääsi vetämään kaulapannasta pois ja juoksemaan uudestaan syömään...kyllä ihmisiä huvitti, hyvää mainosta kyseiselle ruokamerkille  No jatkossa olinkin ajatellut muuttaa  siihen merkkiin, tulipahan todistettua, että maistuu hyvin. Vaikka Kawa on sellainen ahmatti, että kaikki taitaa maistua... Sitten kotimatkalle puol neljän junalla. Nyt sekä Kawa että seuralaisemme V- ja PMV-tittelit saanut Pira-pyrtsi nukkuivatkin lähes koko matkan, eli oli meillä Sannan kans väsynyttä porukkaa matkaseuralaisena...

Mutta reissu oli kiva ja tosiaan Kawalle tuli paaaaljon hyviä uusia kokemuksia ja täytyy sanoa, että toooosi reippaasti tyttö suhtautui kaikkeen, sitä ei paljon "hetkauttanut" mitkään pääkaupungin vilinät tai kolinat. Asematunnelissakin kulki niinkuin olisi ennenkin siellä kulkenut ihmispaljoudessa. Kuitenkin, onhan se tietenkin luonnollista, että väsyyhän se jo lopulta tuollainen 10-kuukautinen junnu tuollaisesta pyörityksestä

Kitkalla oli myös uusia kokemuksia, kun se oli eka kertaa koirien hoitokodissa hoidossa ! Mutta hyvin Kitkallakin oli mennyt, pahempaa se taisi olla minulla jättää se sinne perjantaiaamuna...

Kiva reissu meillä oli Kawan kanssa ja ennenkaikkea oli ihanaa nähdä omia kasvatteja ! Ainoastaan Masa jäi nyt näkemättä, kun Masan kotona Mikillä ja Haralla oli kennelyskää. Mutta Masan omistajan Lauran tapasin kuitenkin. Vaikka tuo näyttelytouhu on oma maailmansa ja kaikkea ei aina ymmärrä (esim. ne kovin laitetut koirat tai se "röyhkeys" joidenkin osalta), niin kiva siellä on tavata tuttuja ja kun ei ota sitä touhua niin tosikkomaisesti....

Kiitos vielä Tuoville ja Tealle ja tietenkin kauniille Hilla-tyttöselle majoittumisesta ja Mipelle ja Tanelle, että sain "pussailla" myöskin Kajun ja Dixien kanssa. Sydän aina   kun joudun eroamaan noista "kullannupuista". Mutta uutta tapaamista odotellessa...valmistaudutaan nyt kuitenkin ensin joulun viettoon

Iloista Joulua Kaikille Ystäville !

Hupsista, kun tuota aikaa on taas vierähtänyt siitä, kun tänne viimeksi kirjoittelin

Kawan kanssa olemme käyneet nyt kuukauden ajan niin pentuagilityssä kuin pentutokossa. Molemmissa on ollut kivaa ja kiva ryhmä ja mukavasti ollaan mielestäni edistytty. Muutaman jälkiharjoituksen olen myöskin vielä tehnyt molemmille, kun maa on vielä sula.

 Agilityssä meillä on samalla kurssilla myöskin Lysti-sisko ja tokossa sitten taas Pummi-veli :)  Agilityn alkeet halusin käydä "oikealla" kouluttajalla eli käymme Jokisaaren Minnan koirakoulussa. Meidän kerholla ei ole nyt alkeiskurssia ja en halunnut itsenäisesti opettaa Kawalle esteitä, sillä Kitkalle opetin ne aikoinaan ja menin vasta myöhemmin ryhmään ja se ei mielestäni ollut oikein hyvä ratkaisu. Tokossa puolestaan kouluttajina ovat aussieomistaja Pia (Blacky ja Tricky) ja tyttärensä Nea. Piahan itse kilpailee myöskin tokossa.  Meillä on sellainen puolen tunnin koulutus, se on pennuille ihan sopiva aika. Odottelen kylläkin Kawalle ensimmäistä juoksua, sillä onhan se "jo" kahdeksan kuukautta vanha, joten silloin on sitten taukoa. Dixiekin on aloittelemassa agilityn alkeita ja kovasti yrittävät myös Hillan kanssa siellä Espoossa johonkin ryhmään päästä. Dixie on kuulemma  kovasti innoissaan aloitellut myöskin  hakutreenejä. 

 Ilmoitinpa mukamas Kawan Messariin Voittaja-ja Pmv-näyttelyyn, kun ajattelin yhdistää siihen samalla reissulla tapaamiset  Hesan suunnalla oleviin kasvatteihin (Kaju, Masa, Dixie, Hilla asuvat sielläpäin) Ajattelin aloittaa Kawan kans heti suurista näyttelyistä ja titteleistä...no vitsi,vitsi...kunhan nyt haetaan joku arvostelu... Hilla-sisko on myöskin ilmoitettu.

Kitkaa olen nyt käyttänyt hierojalla ja myöskin osteopaatilla, nikamia on "niksauteltu" .  Olemme nyt pari kertaa käyneet ottamassa lyhyitä agilityharjoituksia. Täytyy seurata, tuleeko Kitkasta vielä kilpailijaa... :(  Onhan tuota ikääkin  kylläkin jo kahdeksas vuosi meneillään, että pitää harkita sitten Kitkan eläkkeelle jättämistä, jos näyttää siltä, että tuo hyppääminen ei ala sujumaan hyvin, turhaa sitä on rasittaa. Kitkan sisko Nelli sitävastoin on päässyt vasta alkuun agilityssä, kun heti kolmosiin siirryttyä tuli hyppäriltä nollatulos ja sijoituskin oli viides, joten ei muuta kuin tsemppiä jatkoon 

Siinäpä tämän hetken mietteitä ja kuulumisia ja nyt miettimään harjoitusta illan agikoulutettaville 

Kitka syksyisellä pellolla

Pummi pujottelee :)

...ja putkesta ulos...

Eilen Kawa oli eka kertaa näyttelyssä esiintymässä. Siikajoella oli kaikkien rotujen pentunäyttely. Aussien pentuja oli paikalla kolme kappaletta. Eihän se huonosti alkanut tuo näyttelyesiintyminen... Kawa nimittäin esiintyi nuoresta iästä ja vähäisestä harjoittelusta huolimatta kuin "vanha tekijä".  En vaadikkaan vielä pennulta, että sen pitäisi jaksaa seisoa kauaa kuin "tatti", mutta ihmeen kauniisti Kawa seisoi ja liikkuminenkin sujui hienosti. Hampaiden katsomisesessa ei ollut mitään ongelmia ja antoipa tuomarille vielä pusun kun oli katsottu suuhun   No, Kawahan oli sitten ROP-pentu !   Koska meidän kehä oli heti aamulla, olin suunnitellut iltapäiväksi ihan muuta menemistä, sillä en ollut varautunut siihen, että se olisi rop. Mutta en sitten kuitenkaan malttanutkaan lähteä pois, vaan jäin ryhmäkehään, lähinnä ajattelin, että saisi Kawalle kokemusta erilaisista tilanteista.  Siellähän meni sitten aikataulun venymisen takia myöhään iltapäivälle tai oikeastaan iltaan. Mutta kannattihan se jäädä, sillä Kawa oli nimittäin minun yllätykseksi RYP 2   Hävisimme groenendalbelgille, joka olikin sitten myös Bis-voittaja !   Näyttelythän on meille kuitenkin se "sivulaji", kunhan nyt joskus käydään kokeilemassa tuomarin mielipidettä  Menestystoiveet on ihan muissa harrastuslajeissa.

Tänään käytiin sitten Kawan kanssa eka kertaa harjoittelemassa esineruutua Hannan ja Micon kanssa. Tallattiin Kawalle sellainen ei niin kovin pitkä suikale. Hanna vei sinne hanskan ja lompakon niin että Kawa näki ne.  Hanskan kävin hakemassa sen kanssa aika läheltä, mutta toiselle esineelle sitten lähetin sen kokeilumielessä ja sehän haki innoissaan käyttäen nenää  ja vaikka pudotti esineen, otti uudestaan suuhun ja toi sen minulle vauhdikkaasti, vautsi että oli vähän hyvä....Luovutusta vain pitää harjoitella talven aikana. Mutta nyt on pohjaa luotu ensi kesän esineharjoitteluun

Kawa (7 kk) ja palkinnot

Viikonloppu meni okk:n Agilitykisoissa aamusta iltaan. Lauantaina olin toimitsijana, mutta sunnuntaina osallistuin sitten Kitkan kanssa pitkästä aikaa kisoihin. Olin ilmoittanut sen kahteen starttiin, mutta heti ensimmäisellä radalla, joka oli hyppyrata, huomasin, että Kitka hyppää huonosti eli keskittyi hyppäämisen eikä vauhtikaan ollut juuri kummonen. Joten päätin olla osallistumatta agilityrataan. Kitkahan tipahti pariviikkoa sitten puomilta lähes niska edellä maahan  Sillähetkellä se ei vaikuttanut kuitenkaan mitenkään satuttaneen itseään, meni puomin heti uudelleen. Meillä oli kuitenkin jo varattuna valmiiksi aika parin päivän päästä hierojalle ja siellähän ilmeni, että sillä oli oikea puoli niskasta ja selästä jumissa eli se puoli, joka osui ensin maahan. Sitä hierottiin pariin otteeseen, mutta ilmeisesti se ei vielä auttanut. Täytyy viedä Kitka jatkotutkimuksiin, siellähän voi olla myös jotain lihasrevähtymää. Kitkahan ei kovin helposti näytä kipujaan, nähtiinhän se synnytyksenkin yhteydessä.

No, tänään kuitenkin saatin onnistumisiakin. Nimittäin Kitkan sisko Nelli sai eilen kakkosissa nousunollan ja tänään tuli sitten se viimeinen nousunolla kakkossijoituksella eli Nelli nousi KOLMOSluokkaan  ONNEA vielä Nelli ja Elise !  Nyt Namikin seitsemästä pennusta neljä on agilityssä kolmosluokkalaisia

Kawallakin oli mukava viikonloppu, sai kovasti leikkiä erirotuisten lajitovereiden kanssa, mieluisin tietenkin oli leikit Lystin ja Pummin kanssa ja paljon rapsutuksia tuli taas kisapaikalla  

Elise ja Nelli palkintojen jaossa

Perjantaina saapui luoksemme odotetut vieraat eli Mippe, Texas ja Dixie Espoosta. Lauantaina sitten suuntasimme Jaanan ja Jarin luo Tupokselle. Sinne tuli myös Piritä kera Pummin, joten meillä oli iskä-Texasin ja äippä-Kitkan kanssa neljä pentua ympärillä hyörimässä eli Kawa, Dixie, Lysti ja Pummi. Hilla ei valitettavasti päässyt tällä kertaa mukaan.

Pentuset kisasivat pihalla ja läheisellä pellolla monta tuntia. Kyllä ne olivatkin väsyneitä illalla ... Jaana oli järjestänyt meille oikein runsaat tarjottavat, joten kiitos vielä Jaanalle tarjoilusta !!!  Meillä oli oikein mukava päivä sateisesta ilmasta huolimatta. Ja minusta oli tietenkin ihana nähdä pentuset yhdessä Mukavan reippaita aussien alkuja niistä oli kasvanut ja ihanat  kodit ja omat ihmiset niillä on, kaikkien kanssa oli jo aloitettu jotain pientä harrastustoimintaa, pentuagilityä, jälkeä, tokoilua... Sunnuntaina kävimmekin Mipen kanssa meidän seuran kentällä harjoittelemassa vähän agilityä Kawan ja Dixien kanssa ja pitihän sitä tietenkin Kitkan ja Texasinkin päästä radalle näyttämään taitojaan...

Kiitos vielä kaikille mukana olosta ja Mipelle, sirpakalle-Dixielle ja iskä-Texasille, että olitte vieraanamme    Uusia tapaamisia odotellessa...

Tässä alkuunsa yksi kuva minun kännykkäkameralla otettuna. Kännykällä ei saa oikein hyviä kuvia, kun sataa. Eli perhepotretti, josta puuttuu valitettavasti  Pummi, joka oli jo ehtinyt lähteä.

Dixie, Kawa, Lysti, Kitka ja Texas, joka tähyilee jotain...

Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun minun rakas Namiki jätti meidät  Elämäni koira ! Sen päivän muisteleminen tuottaa yhä suurta tuskaa... tuntuu, kuin se olisi ollut eilen... en pysty puhumaan siitä vieläkään ilman, että kyyneleet tulee silmiin.  Minulla on ollut koko ajan tunne, että Namiki seuraa minun askeleitani ja kulkee siinä minun vierelläni tukena ja turvana...  Ja monesti on tunne, että kiedon käteni sen ympärille ja se painautuu rintaani vasten, niinkuin me tehtiin niin usein...

Mutta Namikin veri jatkuu sen jälkeläisissä, tällä hetkellä toisessa polvessa. Kitkan jälkeläiset täyttivätkin eilen puoli vuotta. Jimin pari jälkeläistä ovat hieman vanhempia.

Sytytin kynttilän  Namikin uurnan viereen...

Näyttää kesällä olevan tuota kaikenlaista puuhastelua niin paljon, ettei ehdi pahemmin kirjoitella blogiin. Mutta eipä meille mitään erikoista kuulukkaan tällä hetkellä. Loma meni erilaisissa tapahtumissa käydessä ja vähän reissatessakin.

 Kawa on uinut kovasti, tykkää hakea keppiä vedestä.  Käytiinpä tuossa ensimmäinen mätsärikin eli Match Show eli vähän opeteltiin näyttelykäyttäytymistä. Kovasti tuomari tykkäsi, varsinkin Kawan silmistä, tultiin punaisten pentujen toiseksi. Kai sitä jossain virallisessa näyttelyssäkin pitää käydä sitten myöhemmin, kunhan tyttö kasvaa vielä. Eihän se ole vasta kuin 5 kk ! Hienosti se osaa käyttäytyä toistaiseksi ainakin... ... ainakin minun mielestä, muitten mielipideille on ihan sama, mitä ajattelevat...   Agilityn alkeita olemme myöskin ottaneet hiljalleen; siivekkeen kiertämistä, eteen lähettämistä, puomin kontaktin harjoitusta ja sen sellaista pientä. Putki ja pussi on hauska juttu Kawan mielestä :)  Makkarajälkeä on myöskin harjoiteltu nurmikolla.  Lampaisiin ajateltiin käydä tutustumassa Marjon luona joku päivä.

Kitkan kanssa meillä venyi tuo agilityn kilpailutauko odotettua pidemmäksi. Se nimittäin harjoituksissa "ähkäisee" hypyn alastulossa eli sillä ei ole kaikki vielä ihan kunnossa synnytyksen jälkeen.  Tällä viikolla käydään eläinlääkärillä ja ensi viikolla hierojalla. Luultavasti sillä kiinnikkeet häiritsee hyppäämistä. Kitkaa olen kanssa yrittänyt uittaa ja kävelyttää vedessä, että jos siitä olisi apua, vedessä olohan on tunnetusti hyvää "jumppaa".

Minä aloin tämän kuun alusta tekemään töissä puolikasta eli olen ainakin vuoden verran puolikkaalla töissä ja  toisen puolen kuntoutustuella, katsotaan sitten tilanne uudestaan. Ei nuo kädet oikein kestäneet enää tuota täysaikaista työntekoa. Onpahan nyt enemmän aikaa koirien kanssa oleiluun, kun on vapaita viikkoja. Ja ehkä sitä aikaa löytyy sitten tänne blogiinkin kirjoitteluun paremmin, kun tälläisen on kerta laittanut

Siitä on tänään SEITSEMÄN- vuotta, kun Namiki sai SEITSEMÄN pentua! Niin se aika kuluu nopeasti... Minulle rakas Namiki-äippä ei ole onnittelemassa enää pentujaan, tai varmasti sieltä sateenkaarensillan tuolta puolen Namikikin on ylpeä jälkeläisistään, mutta minä lähetän ONNITTELUT ja lentohalaukset Ticolle, Jimille, Masalle, Kajulle, Nellille, Sonjalle ja tietenkin  Kitkalle onkin sitten ihan omat herkut ja halaukset    

Kaikkia olen nähnyt säännöllisesti ja samanlaisena ne ovat näyttäneet pysyvän vuodesta toiseen. Menestystäkin tulee aina sillöin tällöin.  Lauantaina Tico oli suorittanut hyväksytysti Kausalassa paimenkokeen ankoilla, sijoitus oli 4/14. Hyvä paimenpoika Tico   Tico ja Nelli  kisaavat agilityssä samoin kuin Sonja silloin tällöin, Masa on eläkkeellä agilitystä selän takia, Jimi vartioi ja paimentaa Hilun luona ja Kaju on samanlainen "lapsellinen villiveikko" niinkuin aina.

Kitkan kuulumiset onkin täällä blogissa luettavissa eli tämä alkuvuosi on mennyt pennutuksessa ja sitten onkin pitänyt nostaa pikkuhiljaa kuntoa ja eiköhän sitä kohta taas päästä kisakentille.

Sitten tähän myös vähän ikävämpi viesti. Eli Mippe ei sitten päässytkään tulemaan tänne, kun lauantaina Dixietä oli pistänyt kyykäärme ja tyttö joutui viettämään parisen vuorokautta eläinsairaalassa tehohoidossa  Kuono ja kaula olivat turvonneet kovasti. Mutta onneksi Dixie sai vasta-aineet ja plasmaa, joten nyt tyttö on kotona ja toivottavasti ei enää tule mitään jälkiseurauksia. Ja onneksi selvisi siitä, kun on vielä pentukoira ja kyynpuremaan aina menehtyykin koiria. Ja onneksi oli hyvä hoito lähellä !  Mutta pikku-Dixie onkin sisukas tyttö  Joten nyt meidän pentutapaaminen jäi vähän myöhemmäksi.

Alla vielä kuukausi sitten otettu kuva syntymäpäiväsankarista.  Tämän päivän kuvaa ei viitsi ottaa, kun Kitka on ihan surkean näköinen, kun se on pudottanut lähes kaikki karvansa pennutuksen jälkeen