Jälleen yks vuosi on eletty... vuodesta 2011 ei ole pahemmin valittamista. Välillähän tuo "tökkii", mutta sehän kuuluu elämään....  Mutta enimmäkseen on mielessä hyvät asiat, varsinkin noiden koirien osalta. Kawan kans aloitettiin kisaaminen agilityssä ja edettiin vuoden aikana aina kolmosluokkaan ja sielläkin pari nollatulosta tuli  Haku saatiin kivasti käyntiin ja tottis...no jaa...Ja paimennuksestakin saatiin "kiksejä" eli siitä tuli kiva mieli    Mutta ennenkaikkea koirani ovat pysyneet terveinä, Kitkakin on vielä ihan nuorekas mieleltäänkin, jaksaa vielä hyvin nuorempiaan komentaa... ja olihan tuo kevään senioriterveystarkastuskin normaali kaikin puolin

Ja kasvattien osalta kuului ihan hyvää, niin vanhempien kuin nuorempienkin osalta.  Namikin pennuista ei mitään erikoista kuulunut, hyvin jakselivat,  tänä vuonnahan ne täyttävät kymmenen vuotta !  Kitkan pennut taas tekivät sellaista tulostasoa, että eihän sitä voi muuta kuin olla "ylypiäs" niistä.  Nehän täyttää tänä vuonna kolme vuotta !  ISO KIITOS kaikille kasvattien omistajille niistä ilon hetkistä, mitä olette minulle kasvateistani, niin tuloksien kuin positiivisten uutistenkin muodossa antaneet menneenä vuonna !  

Toivotan edelleen Menestyksellistä Vuotta niin tuloksien kuin terveydenkin osalta ja toivon kaikkea hyvää teille kaikille alkaneelle vuodelle 2012 !   

Happy New Year myös kaikille niille ystäville, jotka sattuu lukemaan tätä blogia...!

Päivitetäänpä tuloksia !  On ollut hieman muuta mielenpäällä, niin tämän blogin päivittäminen on jäänyt, vaikka hienoja tuloksia on kasvateilta tullut lähinnä agilityn puolelta "jatkuvasti" koko syksyn.

Elikkä  Agilityssä myöskin viimeinen Kawan sisarussarjasta aloitti kisaamisen noin kuukausi sitten    Eli Vihdissä hevostilalla asustava Hilla ja ohjaajansa Tiitta osallistuivat molemmat elämänsä ekaan viralliseen agilitykisaan Riihimäellä. Eka startti meni ilmeisesti (niinkuin useimmilla)  "harjoitellessa" ja "jännityksen" piikkiin, mutta sitten seuraava agilityrata olikin lähes napakymppi, sillä sieltähän napsahti nollatulos ja vielä palkintopallikin odotti sillä sijoitus oli hienosti  2., kun osallistujia oli n. 40 !  Eli varsin hieno agilityuran avaus näiltä ekakerta- tyttösiltä, Jee...  Hilla ja Tiitta ! !    Ei muuta kuin tsemppiä seuraaviin koitoksiin !    Samoissa "skapoissa" kisasi myös sisaruksista Dixie ja ohjaajansa Mippe. Tälläkään parilla ei ollut yhteisiä kisastartteja alla kuin pari. Jos Hilla teki agiradalla nollatuloksen, niin sitten Dixie loisti hyppyradalla eli nollatulos tuli sieltä ja olikohan sijoitus 5. Jee...  Dixi ja Mippe ! !       Ja onhan sitä täällä Oulussakin päin  myös kisattu,  kolmosluokassa me Kawan kans saatiin toinen nollatulos tuossa pariviikkoa sitten, Jee... Kawa ja minä !!  Ja nyt viimeviikonloppuna Pummi ja Piritta suorittivat hyppyradan nollatuloksella. Se oli tämän parin ensimmäinen nollatulos kolmosluokassa ja olikohan alla pari aikaisempaa starttia  kyseisessä luokassa !  Jee.. Pummi ja Piritta ! !  Wau...  onkohan tuo agility geeneissä...??    Ei muutakuin ONNEA, ONNEA, ONNEA vielä kovasti kaikille !!!   Sisaruksista vain nauravalla- Lysti-tyttösellä ei vielä ole nollatulosta, mutta muutama hyvä kisastartti on jo kuitenkin alla. Kunhan pari saa vielä hieman lisää varmuutta, niin.... Ei mitään paineita Jaana....    Tämä pari onkin minun koulutusryhmässä nyt talven, joten...

Sitten toisenlainen "tulos".  Joskus tuossa lokakuun aikana on myös Dixie suorittanut MH-luonnekuvauksen. Jee...  Kolme viidestä sisaruksesta on Mh-luonnekuvattu nyt syksyllä.

Meillä Kawan kans jäi nyt Hakuilu talvitauolle. Viimeiset treenit oli pari viikkoa sitten. Otettiin sellaista norskilaista rallattelua. Se oli ihan kiva treeni, kolme maalimiestä "rallatteli" piiloon ja kaikki Kawa etsi innokkaasti. Keskimmäinen oli harjanteen takana pienessä puuvajassa halkopinon päällä piilossa, muuten sinne ei ollut mahtunut ja olin "käskenyt" sinne mennä. Ihmettelin, kun Kawaa ei kuulunut takaisin ja ajattelin jo  kutsua se pois, kun samassa se sieltä juoksee innoissaan rulla suussa. Se oli maalimiehan mukaan  juossut edestakaisin siinä vajan edessä jonkun aikaa ja sitten nostanut yhtäkkiä kuonon taivasta kohden ja mennyt vajaan. Minulle tuli niin hyvä mieli, että Kawatsu ei anna periksi. Jee....  Kun se saa hajun, se ajattelee, että tässä se pitää jossain olla eikä lähde haahuileen muualle.  Tuuli antoi sitten varmaan hieman ylhäällä olevasta maalimiehestä paremman hajun ja se nosti kuonon ja sillä taas   "tuollahan se on"    Ihana "tyttöni"   Maalimies sanoikin, kun oli katsellut lautojen raosta, että "oli se hauskan näköinen otus, kun juoksi siellä edestakaisin"     Lopuksi sitten vielä maalimiehet juoksivat metsään takaisin ja etsitään ne sieltä sitten joskus lumien?  sulattua keväällä...  Jäi kyllä hyvä mieli viimeisestä treenistä ja muutenkin koko kesän ja varsinkin syksyn treeneistä, sillä olemme mielestäni edistyneet hyvin. Kiitos kivalle hakutreeniporukalle !  Alkukesästä kun tuntui, ettei päästä sitten koko hakuilua trenaamaan, kun ei meinannut olla porukkaa, missä treenata.  Mutta nyt on hyvä mieli... paljon on opittu ja paljon jäi vielä ens kesäksikin ennen kuin  kisataan....

Eli nyt sitten treenaillaan talvi tottista ja myöskin agilityharkat tietenkin jatkuu ja kilpailut. Olin ilmoittanut Kawan viime viikonlopun meidän kerhon kisoihin kolmeen starttiin, mutta eihän me stten päästy, kun minä sairastuin. Lauantaina olin vielä toimitsijana, mutta illalla oli sitten kuumetta ja sunnuntaina olin jo "kuoleman" kipeä  Siitä asti sitä sitten onkin kuumeiltu... Harmitti kyllä ne mönkään menneet kisat, kun olisi ollut tuomarit, joilla on kivoja vauhdikkaita ratoja. Mutta tuleehan niitä kisoja.... jos elinpäiviä piisaa....

Täytyy mainita vielä yksi mieltä lämmittävä juttu näin kasvattajan kannalta. Yks ilta Tane soitteli Tuusulasta ja aloitti puhelun kysymällä, että " milloinka se tuon Kajun pitäisi rauhoittua, kun kymmenes ikävuosi lähestyy ja sillä tuota energiaa tuntuu riittävän aina vain. Ei muuta kuin haastaa leikkimään "      Ihanaahan se on, että on vielä energiaa ja ennenkaikkea terveyttä. Sillä on hyvä olla Tanen kanssa.  Voihan se olla tietysti, että Kaju on hieman "kehityksestä" jäljessä,    sillä se syntyi "keskosena" eli se oli hiiren kokoinen, kun muut olivat rotan kokoisia. Mutta siitä huolimatta se oli jo silloin pippurinen.  Kajun ekasta kolmesta kuukaudesta olisi kyllä paljon kertomista, oli se niin ihana pakkaus. Kannatti pitää elossa, vaikka Namiki-emo otti sen suuhun heti synnytettyään ja lähti viemään pois sitä pentulaatikosta, että tuo ei ole elinkelpoinen. Pelkäsin, että Namiki syö sen.  Ja koska jouduin tai sain pitää sen puolia ensimmäiset viikot myös pentuesisaruksilta, Kajulla on erityinen paikka mun sydämessä

No niin, aikaa on sitten taas vierähtänytkin viime kirjoituksesta, kun niitä "pippaloita" on pitänyt kierrellä...

Eli aloitetaanpa vaikka siitä paimennusleiristä Kuttukuussa. Nyt kun menin ekakertaa aitaukseen Kawan kans, niin oli jännää, miten tuntui, että Kawa oli tauon aikana "sisäistänyt" monta juttua paimennuksesta. Minun ei tarvinnut kuin kävellä lampaiden edessä eteenpäin, niin Kawa hoiti takana mallikkaasti tehtävänsä.  Menimmekin sitten isompaan aitaukseen harjoittelemaan häkitystä ja häkistä pois ottamista. Pari kertaa Kawa tarvi avustajaa, kun se on kuitenki usealle koiralle "kova" paikka mennä ekakertaa aidan ja lampaiden väliin pieneen rakoon.  Kävimme tauolla ja se jälkeen menin yksin ja tehtiin sama juttu ilman avustajaa.  Ja arvatkaas, se oli uskomaton tunne, kun ajoimme ensin lampaat aitaukseen  ja sitten pyysin Kawaa tuomaan ne pois sieltä, niin sehän meni ihan eka kerralla ja eka kehotuksella ja  hoiti "homman", jeeeee....  Kaikki taputtivat ja kannustivat,joten pitihän siinä sitten tietenkin tuulettaa kunnolla...Vautsi sitä tunnetta... että minun pikku-Kawatsuni, sillä  .  Kyllä minä olin ylypiäs...   Treenattiinhan me sitten siellä myöskin hakukaaria ja poispäinottoja jne. Minulle ei vielä ole läheskään kaikki paimennustermit selvinneet, mutta kokoajan opitaan jotain uutta. Minähän olen nyt "hurahtanut" vallan tosissaan tuohon paimennukseen niin, että varasin ensikesällekin leiripaikan eli ainakin yksi leiri käydään ja arvatkaas vielä mitä ???  Minä ilmoittauduin Kawan kans yhteen paimennuskokeeseenkin...!!!    a-apuva...   Sinikka sai minut puhuttua helposti ympäri, nyt jo jännittää pelkkä ajatuskin...    Voi kun olisi täälläkinpäin lähempänä joku kiva avarakatseinen, ei roturasistinen, ihminen, jonka lampailla voisi käydä paimentamassa muutkin kuin bortsut ja kelpiet. Ettei tarvis aina ajaa yli 300 km yhteensuuntaan. No Merjakin Padi-aussien kans innostui enskertalaisena niin, että varasi paikan samalle leirille ens kesäksi. Mahtavaa!  Meillä olikin kivat leiripäivät

No niin, sitten toiseen lajiin. Eli viikko sitten kävimme Maaningalla MH-luonnekuvauksessa. Minähän en ole ennen osallistunut koirillani, saati  nähnyt muuten kuin videolla, kyseistä luonnekuvausta. Täytyy muistaa puhua kuvauksesta eikä testistä, kun heti tuli "noottia" pikkutarkoilta ihmisiltä, jos meni puhumaan testistä. Minulle testillä ja kuvauksella ei ole niin suurta eroavaisuutta suomen kielessä  No enivei, se oli ihan kivaa... Kawa kävi huvipuistossa, jossa oli erilaisia temppuja ja aaveita... Sielläkin minua tietysti ensin jännitti, että mitenkähän menee. Vaikka tuon minun Kawatsuni kanssa on helppo elää arkea ja se on ihana koulutettava, niin kuitenkin aina pelkää yllätyksiä tuollaisissa tilanteissa, että mitenkähän se reagoi. Sanoinkin siinä lopussa, kun kuvaajat (ei saa puhua tuomareista jonkun fiksun mielestä...),  kysyivät, että mitä odotuksia itsellä oli, niin vastasin, että "pessimisti ei pety koskaan"  Ajattelin, että kunhan ei juokse häntä koipien välissä pakoon tai ei revi haalaria palasiksi, niin sitten ei ole syytä huoleen. No oikeasti...,en kyllä odottanutkaan, että Kawa tekisi kumpaakaan noista tai sitten en tunne koiraani ollenkaan  No yllätyksiähän voi aina sattua... mutta oikeastaan meille ei mitään minulle suurempia yllätyksiä sattunut. Alussa siinä Kontakti- osiossa avustaja sanoi, että tämä koira lähtis vaikka meille koiraksi. Käsittelyssä Kawa antoi katsoa hampaat, mutta ei antanut koskea takapäähän. Tämän arvasinkin, sillä olin seurannut sen käytöstä muutaman päivän, että sillä saattais olla alkamassa juoksu ja niinhän siinä kävikin, että kun testi oli lauantaina, niin maanantaina Kawan juoksu alkoi !  Eli nartuthan on tarkkoja takapuolestaan silloin. Ja Leikki-osiossa tiesin, että Kawa ei innostu leikkimään sellaisella leikkivälineellä kuin siinä oli eli paksulla solmulelulla , kun se ei ole tottunut leikkimään liioin muulla kuin pallolla. Minä kun en noilla "romu"käsilläni pysty leikkimään mitään vetoleikkejä liioin ollenkaan muuta kuin pentukoirien kanssa. Eikä ole sitten tullut pyydettyä, että vieraat ihmiset leikkis sen kanssa. Ainoastaan palloleikit onnistuu.  Kawahan on hirmuisen ahneena koirana hyvä koulutettava ja nimenomaan minulle ihanteellinen, jos leikki ei onnistu.  Takaa-ajo-osio meni ihan hyvin, ekakerralla lähti innokkaasti "vieheelle", tokalla kertaa meni puoleen väliin, mutta totesi, että tuo on nähty ja palasi mun luo. Etäleikki-osio oli sillain mulle yllätys, että odotin enemmän eli innokkaana hakukoirana olisi ollut enemmän kiinnostunut avustajasta. Lähti kyllä reippaasti katsomaan, kun avustaja meni piiloon, ja kiersi sinne piiloon niinkuin hakumetsällä maalimiehelle,  mutta tuli sitten mun luo katsomaan, että mitä se hyppii tuolla metsän reunalla   Hakumetsällä kun ei meinaa pysyä paikoillaan, kun pitää päästä maalimiehelle, mutta ilmeisesti odotti "ukko"- ja "näytä"-käskyjä nyt ja kun ei sillä avustajalla ollut sitä irtorullaa, muuta kuin sellainen paksu solmulelu... tai makupalaa   No sitten Yllätys- ja Ääniherkkyys-osioissa ei ollut mitään erikoista. Haalarilla haisteli maata, että ketäs täällä on käynyt pissillä ...Eikä ole ääniherkkä. Aaveet-osiossa se merkkas heti toisen aaveen, jolle piti haukkua möreällä äänellä mun edessä, meni kyllä sitten tervehtimään ja hyppimään niitä vasten. Tuomari tai mikälie kuvaaja viralliselta nimeltä sanoikin, että " kyllä se puolustaa sinua".  Saa nähdä, miten sitten, kun ja jos vien joskus sen  luonnetestiin, puolustaako siinä, kun ihminen uhkaa vitsalla. Luulen, että siinä Kawa ei ymmärrä, miksi ihminen haluaa lyödä vitsalla.  Ampumisessa ei osoittanut arkuutta.  Kun sitten "tuomarit" antoi lopussa palautetta eri osioista, viesti oli, että toimintakykyä näyttää löytyvän ja hermorakenne näyttäs olevan "kunnossa". Nais"tuomari" vielä sanoi siinä Kawaa rapsutellessa ja silitellessä (antoi nyt silittää takapuoltakin ja  antoi pusuja...), että "sinulla on kiva koira ja nyt voit ajatella siitä positiivisesti"     No niin,  siinäpä ne kootut selitykset Mh-kuvauksesta...    Kaikenkaikkiaan se oli ihan mukava kokemus. Mutta sen huomasin, että tähän kuvaukseen kannattaa viedä nuorena, niin että koulutettavuus ei tulis niin paljon esille. Tämä ehkä näkyi Pummi-pojan kohdalla selvemmin, sillä Pummi "kysyi" monessa osiossa Pirittan "lupaa" toimia, että jos siellä olisi saanut antaa luvan, tulos olisi ehkä ollut toisenlainen.  Hyvin se kuitenkin meni Pumminkin kohdalta, mutta se vahva toko-koiran tausta näkyi monessa kohtaa    Ja vielä tuosta Kawan suorituksesta. Että koska sillä oli juoksunalku noin lähellä kuvausta, niin minä olen vielä enemmän tosi tyytyväinen sen suoritukseen. Välttämätä e ole hyvä viedä mihinkään luonnejuttuun juoksun aikana. Sillä nartuilla nuo juoksut tahtovat "sekoittaa" päätä ennen ja jälkeen juoksun, ja tietysti juoksun aikana. Niinkuin meillä naisillakin, hormonit "jyllää". masentaa ja kiukuttaa...ja ollaan niiin herkkiksiä  Merkeistä päätellen aavistin, että sillä vois tosiaan juoksu olla alkamassa, mutta kuitenkin toivoin, että ei ihan vielä, että saatais testi käytyä. Ups, taas puhun testistä...  ja kun sillä tulisi juoksu kuukauden etuajassa aikaisempiin väleihin verrattuna. Nyt oli tasan 5 kk, kun se on ollut n. 6kk. Toivottavasti ei ole jatkossa noin lyhyt, vaikka nyt on kyllä monella tutulla nartulla ollut tuota samaa "vikaa". Jospa se johtuu kuun asennosta....

No niin, ja sitten niitä muita tuloksia.   Agilityssä me saatiin ensimmäinen nollatulos kolmosluokassa tuossa pariviikkoa sitten. Siitä se lähtee...Vaikka se serti on se juttu, mitä minä pyydystän. Että sais joskus valioksi....   Samoissa "skapoissa" Pummi ja Piritta tekivät kaksi nollavoittoa kakkosissa ja sehän tiesi sitten sitä, että seuraavan kerran starttaavat kolmosluokassa!   Onnea vielä kovasti !  Varsinkin se toinen rata oli mahtavaa katsottavaa,. Se sujui vauhdikkaasti ja joustavasti, wau...! Siitä on hyvä jatkaa...  Niin ja onhan tässä välissä Pummi ja Piritta loistaneet Tokossakin ! Eli nyt tämä pari kisaa seuraavan kerran EVL:ssä.   Kyllä Pirittalla on taidot kouluttaa koiria, kun on tosiaan saanut Pumminkin nostettua jo kolmessa eri lajissa ylimpään luokkaan eli Agility Maxi3, Toko Evl ja Mejä Voi , wautsi, wau...eikä koiralla ole ikää kuin kaks ja puoli vuotta.  Ja minusta ne on tullut niin helposti... Ei tarvi paljon "jauhaa" asioita, niinkuin meikäläisen, että saa jotain opetettua oikein...  Koirathan on kyllä oppivaisia... 

Ja vielä yksi tulos on mainittava ! Nimittäin Nelli-"seniori" ja Elise tekivät myöskin nollatuloksen agilityssä kolmosluokassa tuossa jokin aika sitten. Ja kun koiralla on ikää yli 9-vuotta, niin täytyy nostaa "hattua", että vielä tuloksia tulee  Hyvä Elise ja Nelli !   Nellihän on Kitkan sisko eli mun kasvatti.  On mullakin kyllä ollut ajatuksissa, että osallistusko vielä Kitkankin kanssa johonkin kisaan... Kyllä me vielä silloin tällöin käydään treenaamassa agilityä.

No niin, toivottavasti tuli kaikki tulokset mainittua...

No niin, siinäpä sitä kuulumisia taas kuukauden sisältä ! Nyt alkaa hieman rauhallisempi ajanjakso, kun ei ole noita menoja niin paljon. Kohta puoliin haku-treenit jää talvitauolle, joten talvi jatketaan agilityssä ja sitä tottista jauhetaan niin, että ensi kesänä ollaan valmiita ensin Bh-kokeeseen ja sitten Haku-kokeeseen..  Siinäpä sitä onkin tavoitetta ensikesälle: Paimennus-koe, Bh-koe, Haku-koe ja Agilityssä niitä sertejä ja ehkä Sm-kokeeseen osallistuminen...

Kuviakin olisi, mutta tämä minun kahdeksan vuotta vanha läppäri on niin hidas, että minun herrrmot ei kestä kuvien liittämistä. Jospa tämä kohtapuoliin hajoais, niin on pakko ostaa uusi... ei tahdo ottaa kaikkia kirjaimiakaan enää eli koneessa on vika, jos kirjaimia puuttuu välistä ... 

Ja taas vähän tuloksia...

Käytiin lauantaina Keminmaassa Kawan kans agilitykisoissa ja mehän napattiin siellä nollavoitto kakkosissa ja saatiin Luva ja Serti   Kontakteilla Kawa "himmaili"  ja siihen meni turhaa aikaa, mutta muuten hyvä rata oli. Liekö hieman erilainen kontaktien alusta hämmentänyt Kawaa tai sitten minä painostin sitä menemällä eteen...  Kawalla kun on nuo kontaktit olleet varmoja kakskakkosia ja olen niistä "ylypiäs"   Mutta kuitenkin se nolla tuli ja B-kisa sitten startattiinkin kolmosluokassa. Meille tuli pitkä odotusaika, kun olimme sitten päivän viimeinen starttaaja, mutta hyvin Kawa jaksoi päivän pituudesta huolimatta. Minä kävin itseäni tankkaamassa pitzalla, niin  minuahan alkoi väsyttää...   No, se kolmosten ratahan meinasi mennä "liian" hyvin. Teimme nimittäin puhdasta rataa aina toiseksi viimeiselle hypylle, siinä sitten minä tietenkin töpeksin ! Tein takaleikkauksen pussin jälkeen ja kun Kawan piti kääntyä oikealle viimeiselle hypylle, niin se kääntyikin vasemmalle ja vaikka sain sen siivekkeen kierrolla oikealle puolelle, niin onnistuin huitaisemaan sen takaisin sille hypylle ja siitähän tuli hylky.  Minun olisi pitänyt ohjata se pussikohta erilailla, niinkuin "huiput?" teki.  No, se nolla jäi parin metrin päähän...  Siinä oli tosiaan vain yksi nollatulos tullut ennen meitä ja me lähdettiin tosiaan viimeisenä eli vähällä oli heti tulla nolla kolmosissakin ja sijoitus olisi ollut toinen ellei jopa voitto...?  Mutta tämähän on tätä jossittelua, mutta tietääpähän ainakin missä mennään ja reipasta menoa Kawalla oli, katsojien mielestä aika olisi riittänyt vaikka se pari isompaa kaarrosta tekikin.  Kiva joskus spekuloida...kun kuitenkin ihan vähän pikkuriikkisen harmittaa omat mokat ...  Mikalla oli kivoja ratoja. Onhan meillä mennytkin tosi hienosti, nyt jo kolmosissa, vaikka ei olis haitannut, vaikka olis vielä harjoiteltu kakkosissa, siellä sentään pääsee palkinnoillekin....

Minä olen aina haaveillut, että kun saisin edes yhden koiran Agilityvalioksi ja nyt sitten Kawan kans olis toiveita...  Se onkin meidän päätavoite agilityssä, jos joskus...

No toinen luokkanousu on sitten jo jokin aika sitten tullut. Eli Pummi-poika oli elämänsä kolmannessa Mejä-kokeessa  ja siitähän tuli ykköstulos nyt pistein 48 (maksimi 50)  ja se tarkoitti, että kun tuli toinen ykköstulos, niin Pummi nousi Avo-luokasta Voi-luokkaan !  Hyvä Piritta ja Pummi ja Onnea jälleen kerran   VOI kutsuu... mihinkähän tekin vielä ehditte...

Syksy meillä Kawan kans meneekin erilaisissa "pippaloissa" kierrellessä. Pari agilitykisaa ja sitten syyskuun alussa on paimennusleiri Kuttukuussa ja sitten vielä MH-luonnekuvaus Maaningalla tuossa syyskuun puolessa välissä. Myöskin Pummi lähtee Mh-testiin. Jänskää, mitenkähän  ne sisarukset siitä selviää...  Toivottavasti Kawalla ei vain alkais juoksu liian aikaisin, että päästäis sinne. Sillä kun pitäisi normaalisti olla juoksu lokakuussa, mutta nyt tuntuu, että monella tutulla nartulla on juoksuväli ollut normaalia lyhyempi.  Mutta sillehän ei sitten voi mitään jos alkaa ...   Muuten ollaan hakuiltu viikottain ja omasta mielestäni ollaan edistytty ihan kivasti. Bh-koe  meillä jää nyt vielä käymättä tälle syksylle,kun niitä ei tunnu  täälläpän kovin järjestettävän. Mutta käydään sitten ens keväänä jossain, josko sitä enskesänä loppukesästä vois jo osallistua johonkin Haku-kokeeseenkin.  Haaveitako ...?

Siinäpä sitä taas tällä kertaa jotain kuulumisia.

Tässäpä muutama kiva tulos viime viikolta.

Kuten tuossa jokunen aika sitten kirjoittelin, niin Piritalle jäi sitä "nälkää" vielä kilpailla Pummin kanssa Mejä-kokeessa eli verijäljellä. No ei kauaa mennyt seuraavaan kisaan..., viikko sitten lauantaina olivat sitten kisaamassa "siellä jossain" (en muista paikkakuntaa)  ja nyt heti toisella yrittämällä tulikin ykköstulos pistein 45, kun maksimipisteet on 50 ! Vau !  Kovasti oli tuomari tykännyt Pummin työskentelystä   Onnea vielä tätäkin kautta Piritta ja Pummi   olen yhä vain "ylypeempi" ja tais Piritalla  "nälkä" vain kasvaa... 

Sitten toiseen lajiin. Okk:n agilitykisat olivat tiistai-iltana 1- ja 2-luokille. Pummi ja Piritta ottivat sitten kakkosluokassa nollavoiton hyppärillä !!  Eli jälleen onnea myös tätäkin kautta !!!    Me Kawan kans osallistuttiin vain agilityradalle, kun meillä on se Luva jo sieltä hyppäriltä, niin en viitsinyt sitten siihen ilmoittaa. No eihän se huonosti meiltäkään mennyt, nollatulos ja sijoitus 2 .  Eli meillä on nyt kaksi Luvaa kakkosluokasta eli kolmonen häämöttää...huh !   Kun katsoo noita kolmosten ratoja ja ennenkaikkea sitä ihanneaikaa, niin eipä sinne ole mitään hinkua. Kakkosissa on ihan kiva kisata ja siellä on vähemmän kisaajiakin...

Eli ihan mukavia tuloksia tässä viikon aikana !!!   No jonkinlaisia tuloksia sai sitten aikaiseksi myös Annika ja Jarmo...sillä eilen vietettiin sitten vihdoin heidän häitään...  Ihanat häät olivat ja vielä minun lapsuuden kirkossa ja rippikirkossa eli Iin kauniissa kirkossa. Ukkosen jyristessä ja salamoidessa,  he sanoivat toisilleen "tahdon". Oli niiiin romanttista ...  Onnea kovasti ja kaikkea hyvää toivotan vielä tätäkin kautta !  Viettäkää ihana honeymoon ja tehkää duunia liittonne eteen!   Eli mukavaa juhlintaakin näin tähän  kisaamisen lomaan.

Ens viikonloppuna on sitten taas Kv Oulunäyttely ja me ollaan Kawan kans sunnuntaina kehässä. Lauantai menee siellä talkoillessa.    Ai niin, olihan se ryhmänäyttelykin Virpiniemessä joku aika  sitten, johon Kawa ja Pummi osallistui. Pummin tuomari arvosteli EH:n arvoiseksi. Hyvät arvostelut oli ja olis kuulemma antanut Eri:n muuten, mutta kun Pummi "tokoili" liikkeessä. Mutta olipa hyvä kontakti...  Kawan tuomari arvosteli Eri:n arvoiseksi, mutta ei Sa:n arvoiseksi, kun kulmauksia pitäisi olla enemmän tämän tuomarin mielestä   Että sellaista...

Vuodet menee niin nopsaan.... varsinkin silloin, kun tietää, että edessä on vähemmän vuosia kuin takana...

Tänään tulee sitten kunnioitettavat 9-vuotta täyteen Namikin pennuilla. ONNEA  ja Halauksia kovasti Nelli, Sonja, Masa, Jimi ja Kaju   ja lämpimiä ajatuksia Ticolle  ja Namiki-emolle sinne sateenkaarisillalle...

Kitkalainen jakselee hyvin, niinkuin tuossa aikaisemmassa blogikirjoituksessa kerroinkin. Ja muillakin tuntuu menevän ihan hyvin.   Toivottavasti kaikilla on vielä iloisia, terveitä vuosia edessä ja saavat vanheta "arvokkaasti"...  

Alla muutamana juhannuksena kännykkäkameralla otettu kuva Kitkasta.... 

juhannustaikojako... niityllä "alasti" kieriskelyä...

...meni jo....hännän ehdin kuvata... 

...no  otetaan sitten kuva makuuasennossa...

Nyt kun helteet ovat toistaiseksi takanapäin, jaksaa olla tietsikankin äärellä ja päivittää kuulumisia     Helteillä ei tahdo ajatus oikein kulkea (jos se nyt joskus kulkee...! ). Lomaa on ollut ja se vielä jatkuu tuonne heinäkuun puoleen väliin eli mikäs tässä on ollessa...   Ihanaa...

No. Ensiksi hyviä terveystuloksia;  Dixien viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset ovat : Lonkat A/A ja Kyynärät 0/0 ja kuvauksien yhteydessähän peilattiin myös silmät ja nekin olivat terveet, Jeeee, ihanaa.....     Nyt on kaikki Kitkan & Texsasin jälkeläiset kuvattu ja kaikki olivat luustoltaan terveitä eli 4x A/A ja 1x A/B ja kaikilla kyynärnivelet 0/0 ! Jee, Jee...    Ihanaa ja kiitos kaikille, että veitte tutkimuksiin  Vaikka on tärkeää tietää, että se oma koira on terveluinen, niin myös kasvattajana tulee hyvä mieli, että on onnistunut jalostamaan terveluustoisia koiruleita

Sitten vähän toisenlainen tulos ... Piritta tempaisi ja vei Pummin Mejä-kokeeseen ( Metsästyskoirien Jäljestämiskoe ) ! !  Minäkin olen aikoinani cockereiden kanssa harrastanut verijälkeä ja kilpaillutkin. Tämä koe oli Hailuodossa viime viikonloppuna.  Jälki on verijälki, joka vedetään edellisenä päivänä.  Avo-luokassa, johon Pummikin tietenkin osallistui, on pituudeltaan 900 metriä ja siinä on kaksi kulmaa ja jäljen päässä sorkka.  Piritta oli ajanut Pummilla vain muutamaan lyhyen jäljen, ei noin pitkää jälkeä...  Mutta rohkeasti vain kokeilemaan... Pirittahan sai labbis-Mantan valioksi (JVA) pari viikkoa sitten, niin nyt voi sitten kokeilla, että miten se paimenkoira jäljestää verijälkeä...   Ja eihän se huonosti jäljestänytkään. Voisi sanoa, että ykköstulos jäi viiden metrin päähän...  Jäljestäminen oli mennyt siihen asti erinomaisesti, kunnes sitten lopussa Pummi oli vainunnut sorkan hajun kaukaa ja kaartanut jäljen päältä pois ja Pummi oli pitänyt palauttaa jäljelle eli siinä tuli hukka. Palautuksen jälkeen sorkka oli löytynyt ja Pummi oli ollut tietenkin siitä kiinnostunut ( ruokaa, jee...)  Hailuodossa oli tuullut kovasti eli se sorkanhaju oli ollut niin voimakas, että Pummi oli ottanut ilmavainuna sen ja ajautunut jäljeltä.  Eli kakkostulos oli tuloksena. Hyvä Piritta ja Pummi !!  Mutta Pirittalle oli jäänyt "nälkää" jatkaa kilpailemista jatkossakin...  Ja mikäs ettei, kun noin hyvin menee. Tuomarin raportissa luki vielä lopussa, että " Pummi jäljestää hyvin, nyt liika innostuneisuus ajottain pilasi suoritusta" ! Vau, liika  innostuneisuus...! Pummin jälki oli ollut vielä 21, 35 tuntia vanha eli voi-luokassa alkaa olla noin vanhoja jälkiä !   Mutta on näistä moneksi, ei voi olla muuta kuin "ylypiäs"   Mitä vain niiden omat ihmiset keksivätkin harrastaa, niin näyttää onnistuvan, ihanaa... Ja ihania ihmisiä olen onnistunut saamaan niille omistajiksi... Minulle on tietenkin hirveän tärkeää, että niiden kanssa pystyy elämään ja harrastamaan (näköjään mitä vain) ja että ne tuottaa iloa niiden omien ihmisten elämään! Eikä se harrastaminen tarvi olla niin totista, minusta on ihan sama mikä laji on, kunhan se yhdessä tekeminen on hauskaa. Ja välillä voi vaikka vain hengailla yhdessä... Kokeisiin ja kilpailuihin osallistuminen ei tietenkään ole pääasia, harrastaa voi muutenkin, se vain on yksi mittari, missä mennään ja toisille kilpailuun osallistuminen on "verissä" ja jokin sinne vetää, vaikka jännittäis kuinka...  Hmh, meikäläinen....   Niin ja vielä tuosta mejä-kokeesta;  siinähän on ensin ampuminen niin, että koirat laitetaan kiinni esim puuhun, ja omistajat poistuvat koirien luota. Ei ollut Pummi reagoinut ampumiseen eli ei ole ainakaan laukausarka. Ei Kawakaan ole reagoinut ampumiseen. Toivottavasti eivät reagoi myöhemminkään, kun jostain syystähän monella paimenkoiralla paukkuarkuus kehittyy myöhemmin. 

No sitten muuta... Eli oltiin kuunvaihteessa siellä Kuttukuussa paimennusleirillä.  Kivaa siellä oli, välillä naurettiin ja välillä itkettiinkin ( ilosta ) ! Porukka oli kivaa ja ilmatkin suosi, ei satanut ja lämmintä oli. Parit synttäritkin siellä vietettiin, kiitos Mippe "shamppanjasta" ...   Minulle oli tietenkin pääasia, että minä tapasin Tuovin&Hillan ja Mipen&Dixien&Texsasin   Mehän oltiin Kawan kans Jaanan ja Lystin kanssa samaa matkaa. Minusta oli kiva seurata omien kasvattien työskentelyä paimennuksessa ja täytyypi sanoa, että kyllä ne hyvin paljon samankaltaisia ovat eli tasainen pentue. Ja kun sain Sinikan analyysin pentueesta, niin pitipä muutama kyynelkin tirauttaa siinä ...niin lämmitti mieltä se palaute. ... Ja täytyypä mainita vielä, että se mitä Sinikka sanoi niistä erikseen ja yhdessä, niin kyllä se samaa sanoi, mitä minäkin olen niistä ajatellut ja sanonut. Ei ne mitään "puudeleita" ole, vaikka "södejä" ovatkin ulkonäöltään.  Sinikalla on hyvin paljon samanlaista tuo ajattelutapa koirien käytöksestä, mitä minullakin. Kyllä tuollainen paimennustapahtuma on kasvattajalle jonkinlainen yksi "luonnetesti" pentueesta.  Kiva, kun tulitte leirille Jaana, Mippe ja Tuovi    Kiitos Jaanalle matkaseurasta ja kuskina olemisesta, just ajoissa oltin perillä, vaikka maitoautojen perässä ajeltiinkin...     Itse en omista kunnon kameraa, joten olen toisten ottamien kuvien varassa. Siellä otettiin kovasti kyllä kuvia, että kunhan joku ehtii niitä minulle lähettämään, niin laitan sitten tänne blogiinkin.

Me on nyt sitten Kawan kans päästy sitä Hakuakin treenaamaan jonkin verran   Lähinnä on nyt treenattu rullailmaisua. Kawalla kun on niin kiire niiden maalimiehien luo, ettei tahdo malttaa tuoda sitä irtorullaa perille asti mun luo. Tulee vain sivulle, että "sano nyt se "näytä"-käsky, että pääsen taas lähtemään"...    No, eilen onnistui jo paremmin se rullan pitäminen... Muutenhan se kyllä malttaa esim. noudoissa pitää kapulaa suussa, mutta kun ne maalimiehet ovat niin ihania, niin ei malttas rullaa pitää... Ihanaa, kun se on niin innokas...   Muuten meillä on nyt kesän ohjelmassa parit näyttelyt ja tietenkin agilitykisoja ja minulla kaikenlaista talkoohommia kisoissa ( näyttelyt, agility, pk ...)    Ja niin... syyskuussa mennään taas Kuttukuuhun paimennusleirille, tälläkertaa mukaan pitäisi  lähteä Merja ja Padi-aussie. Ihanaa... 

Hohhoijaa... onpa tuota aikaa taas vierähtänyt siitä, kun tänne viimeksi kirjoittelin.

Kitka täyttää kuukauden päästä jo 9-vuotta, joten kävimme muutama päivä sitten Veteraanien Terveystarkastuksesssa Eläinlääkäriasema  Akuutissa Kaisan luona   Kaisa tutki Kitkan tarkasti ja otettiin laaja seniori-paketti verikokeita. Mitään erikoista ei löytynyt, verikokeet olivat normaaliarvoja, ainoastaan kolesteroli oli hiukkasen koholla, mutta se Kaisan mukaan selittyy sillä erikoisruoalla (virtsakiviehkäisyruoka), mitä Kitka on syönyt . Nyt me saatiin lupa vaihtaa kevyempään Senioriruokaan   Kitkaltahan piti poistaa kolmisen vuotta sitten leikkaamalla virtsatiekivi, joka melko varmasti tuli siitä kissanruoan syöttämisestä, mitä minä tyhmyyttäni yhden "agigurun" neuvosta syötin  palkkana agilityharkoissa noin vuoden päivät !     Mutta kuitenin,  Kitka-veteraani on ainakin tällä hetkellä vielä terve, ei sillä ole minkäänlaista niveljäykkyyttäkään ilmennyt (toisin kuin minulla !) eli taidan vielä ilmoittaa se johonkin agilitykisaankin nyt kesän aikana. Niin ja veteraaniluokkaan näyttelyssä...    Toivottavasti näitä terveitä vuosia on vielä monta jäljellä

Mitäs muuta meille kuuluu... No Kawalla on juoksu nyt loppunut, joten sopivasti saamme kesän rauhassa keskittyä harrastuksiin. Agilityssä starttaamme viikon päästä kahdessa kisastartissa, tuomarina meillä on ihana Lee Gibson. Lee oli meidän kerhossa nyt  viikonloppuna kouluttamassa lähinnä sm-kisoihin menijöitä. Minä kävin kuunteluoppilaana sunnuntaina seuraamassa treenejä, lauantaina en päässyt, kun olin mennyt lupautumaan tuomariksi mätsäriin.  Ja sitten,  myös tottis-treenit  jatkuu Kawalla , tavoitteena olisi viimeistään syksyllä mennä bh-kokeeseen. Minä kun olen niin onneton tuossa tokoilussa, niin me edistytään hitaasti    Mutta... sitten SE  laji, joka minulle aiheuttaa nyt mielipahaa, on Haku   Se laji, jos mikä, on niiiiiiin sisäpiirien touhua, että en ennen ole muissa lajeissa törmännyt kyllä moiseen .  Millään ei pääse mihinkään ryhmään ainakaan täällä Oulun seudulla,  johtuneeko se minun persoonasta vai mistä, en ymmärrä....Minä en harrastas ollenkaan koko hakua, kun en ole tottunut tyrkyttämään ja kerjäämään, ellei tuo Kawa- raukka olis niin innokas (ainakin minun mielestä). Minä kun en  halua tuntea itseäni miksikään "armopalaksi"  ryhmässä   Jälki-harrastuksessa minun ei ole koskaan tarvinnut tyrkyttää itseäni ja koiriani muiden joukkoon, aina on kivoja harrastuskavereita löytynyt.  Kawa vain ei ole oikein maavainuinen, vaan ottaa ilmasta hajun ja tykkää ihmisistä, niin siksi se haku olis sille mielestäni parempi. Mutta kyllähän minä saan sen maavainuiseksikin, konttaan sen kanssa vaikka itse aluksi nuuskien jälkeä, koirathan on mestareita matkimaan...   No, että tälläinen fiilis nyt...

Parin viikon päästä meillä on paimennusleiri Kuttukuussa, ihanaa...Sinne tulee koko Kitkan pentue kera Teksas-iskä muuten, paitsi Pummi-poika ei nyt tullutkaan mukaan. Mielenkiinnolla odotan leiriä...  Kirjoittelen sitten leirin kuulumisia ja toivottavasti jonkun kuvankin saan otettua.

Tänään sitten törmättiin kesän ensimmäiseen KYYhyn !  Tai koirathan ne sen bongasivat heinikosta Haukkukeitaalla. Siinä katselivat päät kallellaan sen näköisenä, että "mikäs se sinä siinä olet sykkyrällä".... HYI hitto !  Minä näin heti, että nyt siellä on joku omituinen ja KARRRJUIN ne pois sieltä ja kun menin katsomaan, niin kyyhän se siinä oli tosiaan eikä mikään pieni ollutkaan, vaan tuollainen metrinen !  Voi, kun säästyis noihin törmäämiseltä...

Viikonloppu meni OKK:n agilitykisoissa. Lauantaina oli ykkös- ja kakkosluokkalaisten startit. Minä olin ilmoittanut Kawan hyppärille ja yhdelle agilityradalle. Niin ja luokkahan oli se, mikä se nyt olikaan...ai niin, kakkonen... Ja heti tuli hyppäriltä 0-voitto !!! Jee !!! Se oli meiltä hyvä rata, kovasti saatiin palautetta, että hyvännäköistä menoa oli meillä . No minä sitten olin hieman hämilläni ja onnellinen siitä meidän onnistumisesta enkä sitten oikein keskittynyt ja tsempannut itseäni seuravaan starttiin eli agiradalle, vaan ohjasin löysästi. Heti lähdössä otin "lentävän" lähdön eli lähdimme Kawan kanssa yhtäaikaa. Siinä sitten välähti, että eihän minulla olekaan Kitka ohjattavana, jonka kanssa otin lentävät lähdöt, vaan Kawa  Eli sitten sekosin ohjauksessa ja sitä sekoilua oli sitten koko rata eli Kawalla tuli isoja kaarroksia jne. Mutta kuuliaisena ja taitavana koirana Kawa teki kuitenkin puhdasta rataa eli nolla rata, mutta yliaikaa tuli noin sekunti, sijoituimme taas kuitenkin palkinnoille eli kolmanneksi. Sitä aikaa meni kyllä toki puomillakin, kun pysähdyin puomin puoliväliin, kun puomilta piti kääntyä heti takaisin hypylle. Kuvittelin, että Kawa menee alas asti, niinkuin aina tekee, mutta se jäikin katsomaan ennen kontaktia, että mitäs seisot siellä...  siinä aikaa meni, kun sitten hitaasti meni alas. Eihän me olla harjoiteltu tuota liioin ollenkaan, kun aina juoksen vauhdilla eteenpäin eli pitää harrrrjoitella... Ja keinulla meni myös aikaa, kun Kawa on tehnyt lentokeinuja ja olen ottanut sen nyt sitten liioitellun hitaasti. Mutta ne on niitä juttuja, mitä pitää harjoitella. Nuori koira vielä, mutta kyllä se on kuitenkin hiton taitava ja oppivainen. Kakkosissa on kiva harjoitella sinne kolmosiin  Siitä olisikin tullut liikaa paineita joutumisesta kolmosiin, jos olis tullut vielä toinen Luva heti kolmannessa startissa kakkosissa.  Kyllä minä kuitenkin jaksan hämmästellä, miten vähällä harjoittelulla tuo Kawa menee noin hyvin. En tosiaan ole koko talvena ottanut mitään itsenäistä harjoittelua, vaan vain se kerran viikossa oleva tuntiharjoittelu, missä meitä on joku 6-7 koirakkoa harjoittelemassa. Mutta onhan meillä Annika, joka on hyvä kouluttaja... Aikaisemmin olen esim. Namikin ja Kitkan kohdalla käynyt useasti itsekseni harjoittelemassa. Nyt ei oikein ole "huvittanut" lähteä tuonne kylmään halliin. Mutta toki meidän täytyy Kawankin kanssa tässä kesän tultua käydä itsenäisiäkin harjoitteluja, jotta siellä kolmosissakin on sitten menestymisen mahdollisuuksia   Ai niin, olihan meillä kuitenkin pari viikkoa sitten viikonloppuna "ylimääräistä" koulutusta, missä kouluttajana oli vuoden 2009 minien maailmanmestari Caroliina Pellikka ja "nyt en muista sen toisen tytön nimeä". Lauantaina ja sunnuntaina kolme tuntia tehokasta koulutusta. Hyviä neuvoja tuli kyllä molemmilta nuorilta kouluttajilta. Caro sanoikin, että tekniikka meillä alkaa olla hallussa, että nyt vain minun täytyy tsempata omaa ohjausta eikä liian "sievästi" ohjata. Siinä sitä onkin tekemistä...

Siinäpä sitä tämän hetken kuulumisia. Eipä tässä muuta erikoista ole tehty. Kitkalla on ollut vähän erikoinen juoksu, välillä on,välillä ei. Noh, sillä on ehkä vaihdevuodet...  Keväisessä auringonpaisteessa olemme tehneet pitkiä lenkkejä. Tänäänkin kävimme merellä kolmisen tuntia lenkkeilemässä. Kawalle tuli kyllä kilometrejä kovasti, kun sillä oli kauhee työ käydä tarkistamassa kaikki pystyssä olevat kepit, että josko siellä olis joku ollut kalastelemassa... Kuinkahan monta kalaa se tänäänkin söi...mutta sehän onkin raakaruokinnalla...

ONNEA  Pummi, Hilla, Dixie, Lysti ja oma Kawa, 2-vuotta sitten synnyitte !

Siinä se taas yksi vuosi on mennyt, jälleen kerran niin nopeasti taakse katsottuna... ja Kitkan pennut varttuneet kohti "aikuisuutta".  Nythän niillä on koirien kehityskaaressa jälleen yksi "murkkuikä" käsillä, toivottavasti se ei ole yhtä "koetteleva" kuin meidän ihmisten murkkuikä...   

Kawan kanssa syntymäpäivä taitaa menna sisällä tottistellessa,kun on noita lähes 30 asteen pakkasia. ...niin ja isoa syntymäpäiväluuta kalutessa. Surkeaa, kun ei ole pystynyt moneen päivään käymään kunnon lenkillä ! Minusta vain näyttää,että tuolla kohta 9-vuotiaalla pirtsakalla  Kitka-emällä alkaa enemmänkin ottamaan "hermoon" tämä sisällä makoilu    No, kesää kohti ollaan menossa ja silloin sitä tekemistä kyllä riittää...

Ei muuta kuin HALAUKSIA  kaikille syntymäpäiväsankareille ja TSEMPPIÄ niiden omille ihmisille jatkoonkin siihen yhteiseloon...