Nyt tänään voisi sanoa, että hyvää loppuvuotta ja heti vuoden 2016 alussa sitä samaa voisi toivottaa .... :)   No joo, onpa älykästä...  :)

No kuitenkin täytyy tässä vähän päivittää  vuoden 2015 syksyn eli loppuvuoden kuulumisia.  Viimeisin kirjoitus kun näyttää olevan tuolta elokuulta....

Tuloksista ei nyt ole tällä kertaa paljon mainittavaa.. Agilitystä Pummille ja Kawalle on nollia tullut.  Meillä Kawan kans on sm-nollat kasassa, mutta sitä viimeistä agisertiähän me kovasti toivottais. Pari kertaa on lähellä ollut, mutta aina on vierestä viety...  viimeisimmässä startissa sijoitus oli 5/52 eli aikas hyvin, mutta serti luultavasti meni  yhteen minun ohjausvirheeseen, jossa Kawa kävi mun selän takana ja vauhti lähes pysähtyi...mutta noita sattuu, vähän siinä aina itseä "sättii" kun mokaa...   Mutta eipä me tosissaan olla kyllä kovin paljon kilpailtukaan, lähinna vain oman seuran kotihallissa. Pitäisi enemmän kisata, niin mahdollisuus siihen sertiin olisi suurempi. Nyt olen kyllä ensi vuodeksi asettanut tavoitteeksi kilpailla enempi. Kawa on niin hitoksen taitava, että sillä on ilo kilpailla, niin se ilo pitää silloin käyttää. Se  hakee itse esteitä kun käskyttää, mutta toisaalta on herkkä minun pienillekin ohjausvirheille, ei kestä olkapää kääntyä senttiäkään väärään suuntaan, lukee hyvin mun vartaloa. Eli tosiaan Kawalla on  niiiiiiiin ihana kisata, ja kun silläkin tuota ikää alkaa olla, niin nyt täytyy ottaa kisailo irti ja nauttia :)  Jospa minä sen vielä valioksi saisin...

No loppuvuoden muita kuulumisia...

Syyskuussa tein etelän-reissun (ihan Suomessa) ja kävin tapaamassa siellä olevia kasvatteja. Kajun luona Vantaalla vietin muutaman päivän. Vanhus oli kyllä niin virkee vielä. Se koira on kyllä vienyt sydämeni jo pennusta lähtien. Se oli syntyessään niiin pieni ja siitä piti niin kovasti huolehtia,  sieltä se meidän erityislaatuinen side on kestänyt,  vieläkin se 13½ vuotiaana on yhtä riemuissaan minut nähtyään. Ihana poika :)  Samoin tapasin toisen vanhuksen eli Kajun veljen Masan. Vanhat koirat ovat kyllä ihania :)  Masa oli mukana, kun kävimme Lauran kans treenaamassa  esineruutua.  Samoin sitten näitä nuorempia tavattiin eli sitten suuntasin Espooseen Dixietä tapaamaan. Dixiellä kans sitä hymyä riittää aina kun tavataan  :). Olin katsomassa Dixien rauniotreenejä, samoin kuin Texas-isän treeniä. On se tuo Dixie pätevä typykkä, se keskittyy kyllä täysillä etsimiseen ja näkee, että se nauttii siitä työstä. Sitten suuntasimme Vihtiin tapaamaan Hillaa. Siellä on aivan mahtava hevostila. Minä pääsin/jouduin jopa pitkästä aikaa ratsastamaan. On se ihanaa, vaikka huomaa, että kun ikää tulee, niin tulee kovin varovaiseksi ja onhan siitä toki aikaa kun olen ratsastamista harrastanut.  Vihdissä vietimme muutaman päivän, on siellä Hillalla kivat oltavat tallilla viettää aikaa :)  Iso kiitos kaikille vielä näin muutaman kuukauden jälkeenkin, oli tosi ihana nähdä kaikkia, niin omia kasvatteja kuin niiden omia ihmisiäkin. :)

Kawan kans käytiin parin vuoden tauon jälkeen paimentamassakin. Suunnattiin paikkaan, missä lampaat oli ns "liukkaita" lampaita eli eivät olleet tottuneet koiriin eivätkä myöskään seuranneet kokoajan ihmistä. Minua hiukan jännitti, miten Kawa suhtautuu tälläisiin lampaisiin. No eka käynnillä aitauksessa Kawa ei oikein suostunut tekemään mitään, lampaat vain uhittelivat Kawalle :(    Koulutuksessa olevilla toisillakin koirilla lauma sinkoili sinne tänne, mutta ne teki kuitenkin töitä (eri rotuisia). Kaikki koirakot harrastivat paimennusta.  Lounastauolla itku kurkussa ja kyyneleet silmissä ajattelin, että olipa Kawa "nössö", rahat meni taas "hukkaan", muutenkin on niin kallista touhua.  No tauon jälkeen oli uskomatonta. mikä muutos Kawassa oli tapahtunut. Sehän paimensi jälleen ! Ja miten rauhallisesti vei lauman aitauksesta toiseen ja vielä pari lammasta kävi aidan nurkasta hakemassa ja näykkäsyllä sai ne liikkeelle ja mukaan laumaan. Ja kolmas kerta oli jo kuin oppikirjoista, saimme niin kouluttajalta kuin katsojiltakin taputukset ja kehut. Olipa kiva ajella kotiin se hyvänolon tunne kehossa. Kiitos taas Kawa tuosta "elämyksestä" :)

Mitäs muuta sitä tässä  syksyn touhuista muistais.. ... No reilu pari viikkoa meni, kun olin Dogsitterinä Pummin ja Mantan luona, kun Piritta ja Juha oli lomailemassa. Minusta oli aivan ihana antaa toisille huoleton loma ja olla koirien seurana niiden kotona. Tuo dogsitterinä olo on kyllä minulle niin mieluista, että taidan harkita siitä "eläkevirkaa"... Varsinkin, kun on noin helppoja, kivoja ja hyvin opetettuja koiria. Minusta Kawakin sai ihan uusia piirteitä kun oli kavereita, tuntui että sen silmät loisti, kun sai päivittäin haastaa leikkiin ja juosta kilpaa ... Kyllä se kaveri täytyis saada Kawalle. Mutta kun se "kynnys" on niin  korkea.  Aina vain haikailen toista Kawan tyyppistä aussieta.... kai se pitää kloonata... Kun minä  en vaan ole kyllä noista pentuetarjokkaista oikein mieluista löytänyt. Näyttää siltä että suuntaus noissa aussiepentueissa kasvattajilla on mennyt siihen, että korostetaan vanhempien nimen edessä joko liutaa näyttelytuloksia tai sitten nimen takana liutaa paimennustuloksia !  Kovasti on jakaantunut linjat. Enää ei arvosteta näyttöa siitä, että sillä koiralla pystyy harrastamaan eri lajeja.Esim. Kva tai Tva on menettänyt merkityksensä. Itse kun en näyttelyissä enää suuremmin jaksa kiertää ja paimennuksen takia en aja satoja kilometrejä, kun ei niitä lampaita ja nautoja ym näin kaupunkioloissa ole. Kai se on hienoa, kun voi korostaa pentueen tulevan työlinjoista tai toisekseen sitten menestyneistä näyttelykoirista. Minua on aina ärsyttänyt kaikki ääripäät. Aussieissa alkaa olla kohta samaa kuin bortsuissa eli on näitä "maanisia" tyyppejä ...  

No tulipa taas "saarnattua". Toisekseen voisin "saarnata" kovastikin kyseisestä asiasta.

Olis kyllä ihana alkaa taas pentua kouluttamaan eri lajeihin ja rotua en haluais vaihtaa...

 

No tässäpä näitä loppuvuoden mietteitä :)

 

Mutta ei muuta kuin toivon oikein hyvää ja antoisaa Vuotta 2016 kaikille ystäville !  :)

Kuvagalleriassa ei nyt tällä kertaa ollut oikein sopivia julkaistavia kuvia.