Nyt kun helteet ovat toistaiseksi takanapäin, jaksaa olla tietsikankin äärellä ja päivittää kuulumisia     Helteillä ei tahdo ajatus oikein kulkea (jos se nyt joskus kulkee...! ). Lomaa on ollut ja se vielä jatkuu tuonne heinäkuun puoleen väliin eli mikäs tässä on ollessa...   Ihanaa...

No. Ensiksi hyviä terveystuloksia;  Dixien viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset ovat : Lonkat A/A ja Kyynärät 0/0 ja kuvauksien yhteydessähän peilattiin myös silmät ja nekin olivat terveet, Jeeee, ihanaa.....     Nyt on kaikki Kitkan & Texsasin jälkeläiset kuvattu ja kaikki olivat luustoltaan terveitä eli 4x A/A ja 1x A/B ja kaikilla kyynärnivelet 0/0 ! Jee, Jee...    Ihanaa ja kiitos kaikille, että veitte tutkimuksiin  Vaikka on tärkeää tietää, että se oma koira on terveluinen, niin myös kasvattajana tulee hyvä mieli, että on onnistunut jalostamaan terveluustoisia koiruleita

Sitten vähän toisenlainen tulos ... Piritta tempaisi ja vei Pummin Mejä-kokeeseen ( Metsästyskoirien Jäljestämiskoe ) ! !  Minäkin olen aikoinani cockereiden kanssa harrastanut verijälkeä ja kilpaillutkin. Tämä koe oli Hailuodossa viime viikonloppuna.  Jälki on verijälki, joka vedetään edellisenä päivänä.  Avo-luokassa, johon Pummikin tietenkin osallistui, on pituudeltaan 900 metriä ja siinä on kaksi kulmaa ja jäljen päässä sorkka.  Piritta oli ajanut Pummilla vain muutamaan lyhyen jäljen, ei noin pitkää jälkeä...  Mutta rohkeasti vain kokeilemaan... Pirittahan sai labbis-Mantan valioksi (JVA) pari viikkoa sitten, niin nyt voi sitten kokeilla, että miten se paimenkoira jäljestää verijälkeä...   Ja eihän se huonosti jäljestänytkään. Voisi sanoa, että ykköstulos jäi viiden metrin päähän...  Jäljestäminen oli mennyt siihen asti erinomaisesti, kunnes sitten lopussa Pummi oli vainunnut sorkan hajun kaukaa ja kaartanut jäljen päältä pois ja Pummi oli pitänyt palauttaa jäljelle eli siinä tuli hukka. Palautuksen jälkeen sorkka oli löytynyt ja Pummi oli ollut tietenkin siitä kiinnostunut ( ruokaa, jee...)  Hailuodossa oli tuullut kovasti eli se sorkanhaju oli ollut niin voimakas, että Pummi oli ottanut ilmavainuna sen ja ajautunut jäljeltä.  Eli kakkostulos oli tuloksena. Hyvä Piritta ja Pummi !!  Mutta Pirittalle oli jäänyt "nälkää" jatkaa kilpailemista jatkossakin...  Ja mikäs ettei, kun noin hyvin menee. Tuomarin raportissa luki vielä lopussa, että " Pummi jäljestää hyvin, nyt liika innostuneisuus ajottain pilasi suoritusta" ! Vau, liika  innostuneisuus...! Pummin jälki oli ollut vielä 21, 35 tuntia vanha eli voi-luokassa alkaa olla noin vanhoja jälkiä !   Mutta on näistä moneksi, ei voi olla muuta kuin "ylypiäs"   Mitä vain niiden omat ihmiset keksivätkin harrastaa, niin näyttää onnistuvan, ihanaa... Ja ihania ihmisiä olen onnistunut saamaan niille omistajiksi... Minulle on tietenkin hirveän tärkeää, että niiden kanssa pystyy elämään ja harrastamaan (näköjään mitä vain) ja että ne tuottaa iloa niiden omien ihmisten elämään! Eikä se harrastaminen tarvi olla niin totista, minusta on ihan sama mikä laji on, kunhan se yhdessä tekeminen on hauskaa. Ja välillä voi vaikka vain hengailla yhdessä... Kokeisiin ja kilpailuihin osallistuminen ei tietenkään ole pääasia, harrastaa voi muutenkin, se vain on yksi mittari, missä mennään ja toisille kilpailuun osallistuminen on "verissä" ja jokin sinne vetää, vaikka jännittäis kuinka...  Hmh, meikäläinen....   Niin ja vielä tuosta mejä-kokeesta;  siinähän on ensin ampuminen niin, että koirat laitetaan kiinni esim puuhun, ja omistajat poistuvat koirien luota. Ei ollut Pummi reagoinut ampumiseen eli ei ole ainakaan laukausarka. Ei Kawakaan ole reagoinut ampumiseen. Toivottavasti eivät reagoi myöhemminkään, kun jostain syystähän monella paimenkoiralla paukkuarkuus kehittyy myöhemmin. 

No sitten muuta... Eli oltiin kuunvaihteessa siellä Kuttukuussa paimennusleirillä.  Kivaa siellä oli, välillä naurettiin ja välillä itkettiinkin ( ilosta ) ! Porukka oli kivaa ja ilmatkin suosi, ei satanut ja lämmintä oli. Parit synttäritkin siellä vietettiin, kiitos Mippe "shamppanjasta" ...   Minulle oli tietenkin pääasia, että minä tapasin Tuovin&Hillan ja Mipen&Dixien&Texsasin   Mehän oltiin Kawan kans Jaanan ja Lystin kanssa samaa matkaa. Minusta oli kiva seurata omien kasvattien työskentelyä paimennuksessa ja täytyypi sanoa, että kyllä ne hyvin paljon samankaltaisia ovat eli tasainen pentue. Ja kun sain Sinikan analyysin pentueesta, niin pitipä muutama kyynelkin tirauttaa siinä ...niin lämmitti mieltä se palaute. ... Ja täytyypä mainita vielä, että se mitä Sinikka sanoi niistä erikseen ja yhdessä, niin kyllä se samaa sanoi, mitä minäkin olen niistä ajatellut ja sanonut. Ei ne mitään "puudeleita" ole, vaikka "södejä" ovatkin ulkonäöltään.  Sinikalla on hyvin paljon samanlaista tuo ajattelutapa koirien käytöksestä, mitä minullakin. Kyllä tuollainen paimennustapahtuma on kasvattajalle jonkinlainen yksi "luonnetesti" pentueesta.  Kiva, kun tulitte leirille Jaana, Mippe ja Tuovi    Kiitos Jaanalle matkaseurasta ja kuskina olemisesta, just ajoissa oltin perillä, vaikka maitoautojen perässä ajeltiinkin...     Itse en omista kunnon kameraa, joten olen toisten ottamien kuvien varassa. Siellä otettiin kovasti kyllä kuvia, että kunhan joku ehtii niitä minulle lähettämään, niin laitan sitten tänne blogiinkin.

Me on nyt sitten Kawan kans päästy sitä Hakuakin treenaamaan jonkin verran   Lähinnä on nyt treenattu rullailmaisua. Kawalla kun on niin kiire niiden maalimiehien luo, ettei tahdo malttaa tuoda sitä irtorullaa perille asti mun luo. Tulee vain sivulle, että "sano nyt se "näytä"-käsky, että pääsen taas lähtemään"...    No, eilen onnistui jo paremmin se rullan pitäminen... Muutenhan se kyllä malttaa esim. noudoissa pitää kapulaa suussa, mutta kun ne maalimiehet ovat niin ihania, niin ei malttas rullaa pitää... Ihanaa, kun se on niin innokas...   Muuten meillä on nyt kesän ohjelmassa parit näyttelyt ja tietenkin agilitykisoja ja minulla kaikenlaista talkoohommia kisoissa ( näyttelyt, agility, pk ...)    Ja niin... syyskuussa mennään taas Kuttukuuhun paimennusleirille, tälläkertaa mukaan pitäisi  lähteä Merja ja Padi-aussie. Ihanaa...