Ensimmäinen Kitkan pentu on nyt kuvattu eli Pummi-poika kävi pari viikkoa sitten kuvissa. Ja tulokseksi saatiin: Lonkat A/B , Kyynärät 0/0, Polvet 0 ja selkä normaali eli sielläkään ei mitään hämminkiä ollut että ei muuta kuin täysllä eteenpäin vain    Ja KIITOS Piritalle, että tutkitutti Pummin "perusteellisesti" luuston osalta, silmätarkastus on sitten joskus vähän  myöhemmin.  Nyt ei muuta kuin agilityssäkin antaa mennä "täysillä" ( niinpä se Pummi taitaa mennäkin).

Meillä Kawan kanssa on kesän ohjelmassa kaikenlaista harrastamista, kylläkin juoksun takia tulee taukoa kolmisen viikkoa. Minä tyhmä kun olen odottanut sille juoksua nyt tässä ennen kesän treenien alkua,  mutta minunhan pitäisi olla tyytyväinen, ettei sillä ole vielä se alkanut, ettei ole 4-5 kuukauden välein niinkuin Kitkalla  Olen vain tottunut Kitkan kanssa, että on lähes "jatkuva" juoksu. Nyt on Kawalla onneksi "jo" 6½ kuukautta edellisestä juoksusta. Meillä on tosiaan tiedossa kaikkea kivaa kesälle... 

Agility jatkuu kivassa iloisessa ryhmässä ja kouluttajana meillä on Annika, jolla on aina mielenkiintoisia treenejä ja joka ei päästä meitä liian helpolla...    Itse koulutan Hannan kanssa alkeisryhmän käyneitä möllejä. Ihana ryhmä ja ihania koiria, ainakin se yksi Lysti-auspai, joka nauraa koko ajan...liekö oppinut ohjaajalta sen iloisen naurun... 

Tottis-koulutus alkoi kans, mielenkiinnolla odotan, miten edistymme kesän aikana tai siis miten minä tumpelo osaan kouluttaa Kawaa, kun tuo tottelevaisuus ei ole ollut koskaan minun vahvimpia taitoja. Minulla tahtoo mennä "herrrrmot" ja palkkaan siitä, että kunhan se menee sinne päin...  

Haku nyt sitten tulee minulle uutena harrastuslajina. Käymme ensin sellaisen Haku-kurssin muutamana iltana ja katsotaan nyt sitten, onko se minun laji, tai oikeastaan mun kuulus tietenkin ajatella, että onko se Kawan laji.. . Ajattelin nyt, että kokeilen sitä Kawan kans, kun se ottaa selvästi ilmasta hajun ja se on tuollainen ihmisistä tykkäävä tyyppi ja osaa irrota kauas. Sillä ei oikein tuolla jäljella tahdo pysyä se nokka tarpeeksi maassa. Minähän olen vannoutunut jälki-ihminen ollut aina, niin veri-kuin ihmisjälkeä olen koirieni kanssa harrastanut ja kilpaillut. Verijälkeä spanielien kanssa. Haussa olen ollut vain maalimiehenä muutaman kerran. Katotaan nyt... Ja sitä esineruutuahan pitää myös harjoitella.

Muutamaan näyttelyyn olen Kawan ilmoittanut. Kesäkuussa ainakin Raahen ryhmänäyttely ja heinäkuussa Oulun kansainväliseen molempina päivinä. Tällä hetkellä Kawa on kyllä karvaton luuranko...

Paimennusta on meillä ohjelmassa heinäkuussa,  Pummi ja Lystikin ovat näillä näkymin tulossa samoille tunneille.  Eihän me tiedetä, miten ne käyttäytyy lampaiden kanssa ja siinäkin myös  me ohjaajat ollaan yhtä tumpeloita... Ja elokuussa meillä on Kawan kanssa varattu Kuttukuuhun muutaman päivän paimennusleiri. Sinne menemme Pian ja Tricky-aussien kanssa. Mielenkiinnolla odotan näitä juttuja... 

Että ainakin tällaista ohjelmaa on näillä näkymin meillä Kawan kans tiedossa kesäksi. Kitkan kanssa jatkamme agilityn treenaamista ja muutamaan kisaan olisi vielä tarkoitus osallistua, mutta Kitkan ehdoilla mennään, sillä Kitkahan täyttää kuukauden päästä 8-vuotta, joten vähän sellaista "jäähdyttelyn" ajatusta on. Kitka jää agilitystä eläkkeelle heti kun meno ei ole iloista. Jälkeä harrastusmielessä otan sille kans kesän aikana. Ja pitäähän sen käydä jossain näyttelyssäkin, kun pääsee veteraaniluokkaan...

 Kesä on kiva, jos ei olisi vain noita UKKOSIA, PUNKKEJA eikä KÄÄRMEITÄ... Eilen illalla just sitten sain heti panikoida kyynpureman takia. Lähdin lenkille meidän koulutuskentän Haukkukeitaan lähimetsään koulutusten välissä ja katsoin, että mitä se tuo Kawa tuijottaa tuonne risukasaan ja yhtäkkiä näin kun kyy "hyökkäsi" Kawan kuonoa vasten. Kawa vetäs päätä taaksepäin. Se kyy oli sillain sykkyrällä. HYI hitto ! No minullehan iski paniikki, tutkin Kawan, mutta en nähnyt puremajälkiä eikä sen kuono alkanut turpoamaan, mutta soitin kuitenkin varalta päivystävälle eläinlääkärille, että kauanko minun pitää olla paniikissa... No, me selvisimme onneksi säihkähdyksellä !  Mutta jännä, miten sitä reagoi tunteella, kun on noista omista koirista kysymys  Minähän olen työssäni anestesiahoitajana noin  25-vuoden aikana  joutunut vaikka minkälaisen kiperän  tilanteen eteen ja nähnyt ja kokenut kaikenlaista... elvytystilanteessa ei passaa pahemmin panikoida, mutta...kun on noista eläimistä kysymys, meikäläinen hätääntyy ja panikoi...  No toivottavasti emme enää joutuis kyyn kanssa silmätysten tänä kesänä, mutta niitä ukkosiakaan ei taida päästä pakoon...