Tämän vuoden alkuun tuntuu kasaantuvan enemmän surua kuin iloa. Alkuvuodesta menetin rakkaan siskoni ja muutenkin monet asiat eivät ole menneet niinkuin toivoin.  Tällä viikolla sitten pari hyvää ystävää menetti peräkkäisinä päivinä sen nelijalkaisen ystävän ja perheenjäsenen.  Kävimme Namikin kanssa jättämässä tiistai-iltana jäähyväiset Nirolle (Tres Colores Baron). Niro oli Namikin suuri ihailija. Yksitoista vuotta sitten sain Merjan ottamaan australianpaimenkoiran bernin sijasta. Itse odotin vielä vuoden, ennenkuin sain haluamastani yhdistelmästä Namikin. Kävimme Merjan ja Ollin kanssa hakemassa Niron Porvoosta ja vaikka Niro oli Merjan ensimmäinen oma koira, ei parempaa koiraa heille olisi voinut tulla. Niro oli mahtavan luonteensa ansiosta ns. helppo koira. Se oli minulla monesti hoidossa ja monet mukavat hetket vietimme yhdessä. Niro kärsi viimeisen elinvuotensa munuaisten vajaatoiminnasta. Kyllä jäähyväisten jättäminen on vaikeaa...  Seuraavana päivänä Niro pääsi koirien taivaaseen omassa kodissaan. Voi sitä surua !  No, sitten siitä  seuraavana päivänä tuli viesti, että toinen koiraystävämme, nuori sileäkarvainen noutaja, oli yllättäen nukkunut pois. Jaanan ja Merjan perheen kanssa suru on yhteinen...

 On mennyt monia vuosia, ettei ole tarvinnut käydä eläinlääkärissä muuta kuin rokotuksilla, mutta sitten tulee aika, että tuntuu, että jatkuvasti tarvii eläinlääkärin apua. Kitkalla vain sitkeästi pissatulehdus ja verivirtsaisuus jatkui, joten käytiin munuaisten ultrassa ja röntgenissä ja syyhän löytyi. Eli Kitkalla on iso virtsatiekivi, joka pitää yllä tulehdusta. Sitä ei muuten sieltä saa pois kuin leikkaamalla. Namikilla on sitten maitorauhasessa patti, jonka halusin poistettavan, ennenkuin se on kasvanut liian isoksi. Joten ei muuta kuin molemmille aika leikkauspöydälle. Molemmat menee parin viikon päästä yhtäaikaa, toinen on toisessa huoneessa ja toinen toisessa. Minulla on sitten kaksinkertainen jännitys. Koska olen anestesiahoitaja ammatiltani, tiedän, että nukutus ei ole koskaan riskitön. Siitä huolimatta, vaikka nykyajan lääkkeet onkin suhteellisen turvallisia. Entä jos Namiki ei herääkään, kun sillä on jo ikää...Pelottaa...

Meillä tulee nyt sitten Kitkalaisen kanssa vähän pitempi tauko agilityssä, mutta palaamme sitten entistä ehompana, joten varokaa... :)