Paimennusta Kuttukuussa

Viime viikolla oli sitten se odotettu paimennusleiri Kuttukuussa. Vaikka mieli oli sinne lähtiessä vähän sekava, en tosiaankaan ollut kovin innoissani koko paimentamisesta. MUTTA mielihän on nyt aivan toinen, innoissani odotan ensi kesän paimennusleirejä... Varasin alustavasti Kitkan jälkeläisille leirin. Toivottavasti kaikki pääsisivät osallistumaan. Tarkka ajankohta ei ole vielä tiedossa, alkukesästä kuitenkin.

Se oli monirotuleiri, mutta ausseja oli kuitenkin enemmistö eli kuusi. Pia ja Tricky oli meillä matkaseurana. Mippe ja Dixie ajelivat Espoosta.

Ensiksi Sinikka katsoi pyöröaitauksessa jokaisen koirakon työskentelyä niin, että itse meni lampaiden kanssa edellä ja ohjasi sieltä paimennussauvalla, koirat olivat hihnassa ensin ja sitten vapaana ja kävelimme lampaiden takana. Kawasta Sinikka tykkäsi kovasti, varsinkin sen liikkeistä ja sanoi, että Kawa työskentelee silmillä hieman etukumarassa ja haluaa tehdä ohjaajan kanssa töitä. Sille piti saada vain itseluottamusta takaisin edellisen paimennuskokemuksen takia, se ei oikein tiennyt, mitä saa tehdä. Nythän ollaan vasta sytyttely vaiheessa. Siitä sitten lähdimme etenemään ja leirin lopussa Kawa meni jo isossa aitauksessa tosi nätisti itsenäisesti ja totteli mun ohjausta sauvalla. Minäkin sain Sinikalta kehuja ohjaajana ... Minusta sillä muovisauvalla oli helppo ohjata, sen sauvan päässä oli teipattu muovipullo, millä tarvittaessa kevyesti koskettiin koiraan. Hyvä keksintö, joku amerikkalainen tuomari tuonut tuon idean Sinikalle.

Myös "vanharouva" Kitka sai hieman paimentaa, Kitka vain ontui etujalkaa, kun oli sen jotenkin venäyttänyt Kawan kans riehuessa, joten en halunnut rasittaa sitä, kun on viikon päästä agilitystartti, kuin käymällä pari kertaa aitauksessa. Mutta kyllä Kitka nautti siitä vähäisestäkin paimentamisesta...

Se oli tosiaan hauska leiri, se ei ollut mitään ryppyotsaisten touhua. Naurettin kun siellä oli joku rähmällään aitauksessa jne, se takaperin kävely ei ole niin helppoa.... Tietysti ennenkaikkea Sinikka teki siitä leiristä mukavan. Se ihminen osaa käsitellä niin ihmisiä kuin ennenkaikkea eläimiä ja hyvä huumorintaju.... Ja oli kiva nähdä, miten se meni koirien tueksi, jos tuli ongelmia ja osasi ihanasti kannustaa niitä. Yks pässi koetteli vähän jokaista koiraa tyyliin-varmaan pelkäät mua- jos koirat tulivat liian lähelle. Ja mielenkiintoisia ajatuksia Sinikalla on, hyvin paljon samanlaisia ajatuksia koirien kouluttamisesta kuin minullakin. Ja selosti jokaisen suorituksen jälkeen sen koiran paimennuksesta. Opin tosiaan paljon paimennuksesta vaikka tietysti vielä paljon on opittavaa. Viimeisenä päivänä siellä oli eläintenhoitaja-opiskelijoita katsomassa meidän paimennusta ja saivat itsekin yrittää Sinikan koirilla, hauskaa...

Mutta minusta oli niin ihana nähdä Sinikan kasvoilla se vilpitön ilon loiste, kun paimensin Kawan kanssa viimeisen kerran isossa aitauksessa ja Kawa TOIMI... se paimensi ... KIITOS Sinikka

Muuten elokuu on mennyt lomaillessa. Tällä viikolla on sitten Lystin ja Kawan kuvaukset ja silmäpeilaukset eli hui kun on jännitettävää... voi kunpa ne olis terveitä... Niin ja jännitettävää on myös agilityn puolella, kun Pummi-poika osallistuu ekaan viralliseen kilpailuun lauantaina.....

Elokuun 18 päivä tuli kuluneeksi kaksi vuotta, kun minun rakas elämäni koira Namiki jätti meidät... Minun sydämeni särkyi, sitä päivää en unohda koskaan Mutta minä tunnen, että Namiki kulkee minun vierelläni aina ja katsoo ruskeilla silmillään... She is my best friend, my heart, my soul. She is perfect...