Päivitetäänpä tuloksia !  On ollut hieman muuta mielenpäällä, niin tämän blogin päivittäminen on jäänyt, vaikka hienoja tuloksia on kasvateilta tullut lähinnä agilityn puolelta "jatkuvasti" koko syksyn.

Elikkä  Agilityssä myöskin viimeinen Kawan sisarussarjasta aloitti kisaamisen noin kuukausi sitten    Eli Vihdissä hevostilalla asustava Hilla ja ohjaajansa Tiitta osallistuivat molemmat elämänsä ekaan viralliseen agilitykisaan Riihimäellä. Eka startti meni ilmeisesti (niinkuin useimmilla)  "harjoitellessa" ja "jännityksen" piikkiin, mutta sitten seuraava agilityrata olikin lähes napakymppi, sillä sieltähän napsahti nollatulos ja vielä palkintopallikin odotti sillä sijoitus oli hienosti  2., kun osallistujia oli n. 40 !  Eli varsin hieno agilityuran avaus näiltä ekakerta- tyttösiltä, Jee...  Hilla ja Tiitta ! !    Ei muuta kuin tsemppiä seuraaviin koitoksiin !    Samoissa "skapoissa" kisasi myös sisaruksista Dixie ja ohjaajansa Mippe. Tälläkään parilla ei ollut yhteisiä kisastartteja alla kuin pari. Jos Hilla teki agiradalla nollatuloksen, niin sitten Dixie loisti hyppyradalla eli nollatulos tuli sieltä ja olikohan sijoitus 5. Jee...  Dixi ja Mippe ! !       Ja onhan sitä täällä Oulussakin päin  myös kisattu,  kolmosluokassa me Kawan kans saatiin toinen nollatulos tuossa pariviikkoa sitten, Jee... Kawa ja minä !!  Ja nyt viimeviikonloppuna Pummi ja Piritta suorittivat hyppyradan nollatuloksella. Se oli tämän parin ensimmäinen nollatulos kolmosluokassa ja olikohan alla pari aikaisempaa starttia  kyseisessä luokassa !  Jee.. Pummi ja Piritta ! !  Wau...  onkohan tuo agility geeneissä...??    Ei muutakuin ONNEA, ONNEA, ONNEA vielä kovasti kaikille !!!   Sisaruksista vain nauravalla- Lysti-tyttösellä ei vielä ole nollatulosta, mutta muutama hyvä kisastartti on jo kuitenkin alla. Kunhan pari saa vielä hieman lisää varmuutta, niin.... Ei mitään paineita Jaana....    Tämä pari onkin minun koulutusryhmässä nyt talven, joten...

 

Sitten toisenlainen "tulos".  Joskus tuossa lokakuun aikana on myös Dixie suorittanut MH-luonnekuvauksen. Jee...  Kolme viidestä sisaruksesta on Mh-luonnekuvattu nyt syksyllä.

 

Meillä Kawan kans jäi nyt Hakuilu talvitauolle. Viimeiset treenit oli pari viikkoa sitten. Otettiin sellaista norskilaista rallattelua. Se oli ihan kiva treeni, kolme maalimiestä "rallatteli" piiloon ja kaikki Kawa etsi innokkaasti. Keskimmäinen oli harjanteen takana pienessä puuvajassa halkopinon päällä piilossa, muuten sinne ei ollut mahtunut ja olin "käskenyt" sinne mennä. Ihmettelin, kun Kawaa ei kuulunut takaisin ja ajattelin jo  kutsua se pois, kun samassa se sieltä juoksee innoissaan rulla suussa. Se oli maalimiehan mukaan  juossut edestakaisin siinä vajan edessä jonkun aikaa ja sitten nostanut yhtäkkiä kuonon taivasta kohden ja mennyt vajaan. Minulle tuli niin hyvä mieli, että Kawatsu ei anna periksi. Jee....  Kun se saa hajun, se ajattelee, että tässä se pitää jossain olla eikä lähde haahuileen muualle.  Tuuli antoi sitten varmaan hieman ylhäällä olevasta maalimiehestä paremman hajun ja se nosti kuonon ja sillä taas   "tuollahan se on"    Ihana "tyttöni"   Maalimies sanoikin, kun oli katsellut lautojen raosta, että "oli se hauskan näköinen otus, kun juoksi siellä edestakaisin"     Lopuksi sitten vielä maalimiehet juoksivat metsään takaisin ja etsitään ne sieltä sitten joskus lumien?  sulattua keväällä...  Jäi kyllä hyvä mieli viimeisestä treenistä ja muutenkin koko kesän ja varsinkin syksyn treeneistä, sillä olemme mielestäni edistyneet hyvin. Kiitos kivalle hakutreeniporukalle !  Alkukesästä kun tuntui, ettei päästä sitten koko hakuilua trenaamaan, kun ei meinannut olla porukkaa, missä treenata.  Mutta nyt on hyvä mieli... paljon on opittu ja paljon jäi vielä ens kesäksikin ennen kuin  kisataan....

Eli nyt sitten treenaillaan talvi tottista ja myöskin agilityharkat tietenkin jatkuu ja kilpailut. Olin ilmoittanut Kawan viime viikonlopun meidän kerhon kisoihin kolmeen starttiin, mutta eihän me stten päästy, kun minä sairastuin. Lauantaina olin vielä toimitsijana, mutta illalla oli sitten kuumetta ja sunnuntaina olin jo "kuoleman" kipeä  Siitä asti sitä sitten onkin kuumeiltu... Harmitti kyllä ne mönkään menneet kisat, kun olisi ollut tuomarit, joilla on kivoja vauhdikkaita ratoja. Mutta tuleehan niitä kisoja.... jos elinpäiviä piisaa....

 

Täytyy mainita vielä yksi mieltä lämmittävä juttu näin kasvattajan kannalta. Yks ilta Tane soitteli Tuusulasta ja aloitti puhelun kysymällä, että " milloinka se tuon Kajun pitäisi rauhoittua, kun kymmenes ikävuosi lähestyy ja sillä tuota energiaa tuntuu riittävän aina vain. Ei muuta kuin haastaa leikkimään "      Ihanaahan se on, että on vielä energiaa ja ennenkaikkea terveyttä. Sillä on hyvä olla Tanen kanssa.  Voihan se olla tietysti, että Kaju on hieman "kehityksestä" jäljessä,    sillä se syntyi "keskosena" eli se oli hiiren kokoinen, kun muut olivat rotan kokoisia. Mutta siitä huolimatta se oli jo silloin pippurinen.  Kajun ekasta kolmesta kuukaudesta olisi kyllä paljon kertomista, oli se niin ihana pakkaus. Kannatti pitää elossa, vaikka Namiki-emo otti sen suuhun heti synnytettyään ja lähti viemään pois sitä pentulaatikosta, että tuo ei ole elinkelpoinen. Pelkäsin, että Namiki syö sen.  Ja koska jouduin tai sain pitää sen puolia ensimmäiset viikot myös pentuesisaruksilta, Kajulla on erityinen paikka mun sydämessä