Namikiss Evening Star  -    KAJU   31.6.2002 - 31.10.2016

 

KAJU  lähti sateenkaarisillalle  Namiki-emon ja sisarusten luokse lokakuun viimeisenä päivänä. Ikää Kajulle ehti karttua kunnioitettavat 14v 4kk ! 

Kajulla on erityinen paikka mun sydämessä, sillä Kajun alkutaipale oli hieman erilainen kuin pentuesisarusten.

 

Tässä Kajun tarina:

Kaju syntyi paljon pienempänä kuin muut Namikin pennut. Vertaillen; kun muut pennut olivat rotan kokoisia, Kaju oli hiiren kokoinen!  Namiki-emo otti heti Kajun suuhun ja lähti viemään sitä pois pentulaatikosta. Säikähdin, että se syö sen, sillä Namiki ilmeisesti katsoi ettei Kaju ollut elinkelpoinen.  Joku toinen kasvattaja olisi luultavasti  tulkinnut samoin kuin Namiki-emo eli että se pentu ei ole elinkelpoinen ja luonto hoitaa sen pois. Minulla kuitenkin on jo työni puolesta iskostunut ajatus, että elämälle pitää antaa mahdollisuus. Niinpä otin Kajun Namikin suusta ja aloin hoitamaan sitä. Ja hetken elvytettyäni  löytyihän sieltä eloa. Jouduin alussa syöttämään maitoa Kajulle ruiskulla, sillä Kaju ei jaksanut imeä. Muutaman päivän hoidin Kajua näin ja alkoihan sieltä löytyä sitä tempperamenttia, mitä sitten Kajussa oli koko sen elinajan :)  Muut pentusisarukset olivat kuitenkin niin paljon vahvempia, että Kaju ei päässyt tissille, se työnnettiin pois. Niinpä otin aina Namikin erikseen imettämään Kajua. Voi miten ihana oli katsoa, kun Kaju voimistui ja sen imemisrefleksi vahvistui.  Kun pennut kasvoivat ja alkoivat vilkastumaan muutaman viikon kuluttua,  alkoivat ne  kiusaamaan Kajua. Sain monta kertaa pelastaa Kajun, kun toiset vetivät sitä esim. molemmista korvista ja se kirkui pahasti. Enkä ikinä unohda sen ilmettä, kun se monet kerrat meni sen kiusaamisen jälkeen pentulaatikon nurkkaan ja katsoi sieltä selkänsä takaa toisia sellaisella ilmeellä, että voin lukea sen ajatukset : "Odottakaas, kun kasvan, niin kostan teille tämän".....Ja niinhän siinä kävi, että joskus viiden viikon ikäisenä, kun se oli tarpeeksi vahva, siitä tuli pentueen vahvimman pennun Ticon kaveri, se seurasi Ticoa joka paikkaan ja yhdessä ne kiusasivat muita sisaruksia eli kosto eli... :)   Tico oli pentuna aivan ihanan luonteinen kaveri, se vei muita erilaisiin tutkimusretkiin ja  kaikki ihmiset olivat sen mielestä nuolemisen arvoisia. Niinpä se oli mitä parhain esimerkki  hieman myöhemmin kehittyvälle Kajulle :)

Halusin pitää Kajun itselläni vähän pitempään kuin muut, jotta se saa kehittyä samaan kehitysvaiheeseen kuin muut olivat luovutusiässä. Kaju oli mulla kolmen kuukauden ikään asti. Harkitsin sen jättämistä itselleni monta kertaa, mutta uroskoiran pitäminen narttujen kanssa on vähän haasteellista. Laitoin sille nimeksi Kaju.  Ihastuin Kajussa sen koulutettavuuteen. Kun opetin sille jotain pentukoulutusjuttuja, se oli niin innoissaan, että tassutteli etujaloilla innoissaan ja katsoi ilmeellä "sano, sano jo, mitä sitten teen". Ja sillä oli aivan uskomaton nenävainu. Kun piilotin makkaranpalasia nurmikkoon pitkänkin välimatkoin, pysyi sillä nenä tarkasti nurmikossa. Ajattelin, että Kajun pitää päästä Pk-juttuja tekemään, kun se oli niin innoissaan.

Kolmen kuukauden iässä Kajun oli aika löytää omat ihmiset. Tane ja Tanja ottivat yhteyttä Espoosta ja he tuntuivat sopivilta ihmisiltä Kajulle ja tämä tunne vahvistui heidät tavattuani. He päättivät pitää minun antamani nimen eli Kaju jäi voimaan.  Heillä oli useampi koira menehtynyt suht nuorena johonkin sairauteen, joten heillä oli toiveena, että Kaju saisi elää terveenä pitkän elämän. Ja myöskin avoin luonne heillä oli toiveena. He olivat ajaneet pitkän matkan katsomaan pentua, he lähtivät Kaju mukana kotimatkalle. Eikä minun ole tarvinnut kertaakaan katua tai olla huolissaan koko tämän reilun neljäntoista vuoden aikana ! Tane ja Tanja olivat harrastaneet Pk-lajeja aikaisemmilla koirilla. Kajun kohdalla kävi vain niin ikävästi, että Pk-lajien harrastaminen jäi lyhyeen, sillä Kaju menetti yllättäen Tanjan ensimmäisen vuoden jälkeen. Kajusta tuli siten enempi Tanen terapiakoira. Eli se oli erittäin tärkeässä asemassa.

Kaju on saanut elää hyvän elämän. Mikä parasta, se on saanut elää terveenä! Tietysti viimeisinä vuosina joitain eläinlääkärikäyntejä vanhuuden vaivoihin, muuta ei mitään erikoista.

 

Kiitos Tane, annoit Kajulle hyvän elämän ja huolenpidon ! Ja kiitos myös Astalle huolenpidosta Kajun viimeisinä vuosina.

 

Olen vieraillut Kajun luona säännöllisesti vuosien varrella ja samoin Kaju on käynyt mua tervehtimässä.  Ja aina se meidän tapaaminen on ollut yhtä riemukas. Kaju on kiljunut ja hyppinyt riemusta, ne tapaamiset eivät unohdu koskaan mun mielestä. Viimeinen tapaaminen oli vuosi sitten syksyllä. Vaistosin, että se oli meidän viimeinen yhdessäolo.

 

Pelastin Kajun elämälle, nyt se elämä on sammunut...14,4 vuoden kuluttua...Hyvää matkaa Kaju...meidän  iltatähti !

 

Tämä kuva kertoo minusta hyvin sen, mikä kokoero Kajulla oli muihin sisaruksiin. Kaju on kuvassa vsemmalla. Tästä pentueesta vielä Masa-vanhus on elossa.

 

Koira avaa sydämesi ilolle ja toveruudelle -- ja surulle.