Siinäpä se taas yksi vuosinumero vaihtui toiseen. Nyt ei ollut niiiiin kauheaa ilotulituksen pauketta kuin on ollut aikaisemmin, vaikka ihan tarpeeksi nytkin paukkui. Minä kun olen paukkuarka tai paremminkin paukkuärtyisä, niin piti pari konjakkiryyppyä ottaa että rentoutuisi :)  Kawa sentään otti ihan rennosti ilman mitään lisärentoutustemppuja. Nukkui suuremman osan iltaa, pari kertaa kävi pihalla pissalla kun halusi, eikä välittänyt mitään vaikka ympärillä oli sota....  Päivällä Kawa sai riehua kolmen tunnin metsälenkillä Pian Tricky- ja Jogi- aussiepoikien kanssa, mutta siltikin haastoi minua vielä illalla leikkiin, mutta enhän minä oikein "jaksanut" sen konjakkimaistelun jälkeen...

No nythän sitten tapojen mukaan pitää muistella mennyttä vuotta :)   Se on kumma juttu kun tuntuu, että ne "surulliset" asiat jää aina päällimmäiseksi mieleen ja niin nytkin.:(  Eli Kitkan  menetys toi surua ja myöskin Kitkan Nelli-sisko lähti loppuvuonna sateenkaarisillalle :(  Onhan ne nuo Namikin jälkeläiset jo 11 ½ vuotta, mutta siltikin olisin toivonut, että ainakin Kitka olisi elänyt vielä vanhuutta kanssamme. Minä kun jotenkin tykkään myös vanhoista koirista, minusta ne on rikkaus eikä taakka... jos vain terveys on sellainen, ettei koira kärsi. Niilla on niin ihanaa elämänviisautta silmissä :)   No ihanaa kuitenkin, että kun loppuvuodesta kyselin muiden kuulumisia ja  niistä Kaju, Masa, Sonja ja Jimi vielä "porskuttaa" suht hyväkuntoisena :) Tanen oli pitänyt jopa muistuttaa Kajulle, että "otahan vähän iisimmin kun olet vanhempi kuin minä" kun Kaju riehaantuu...;)   Lisäksi Kitkan jälkeläisistä Dixielle sattui ikävä tapaturma syksyllä, kun metsässä meni jalka poikki :) Kuntoutus on nyt menossa.

No kauheasti ei meillä Kawan kans tuloksia tullut viime vuonna kun eihän me niin kauheasti kilpailtukkaan ja ne kilpailutkin oli sitten "vain" agilityssä. Muutamia nollatuloksia tuli ja niistä parhaimmat tuli joulukuun alussa, kun saatiin tuplanollat. Se minun toivomani serti vain menee aina vierestä. Minulla oli käsi lastassa, että se hieman häiritsi ohjausta ja "sössin" parissa kohtaa molemmilla radoilla, mikä vei muutaman sekunnin, mutta ei se minun "karmallani" se serti ois tullut kuitenkaan ilman "sössimistäkään".:(  Kun se on vain niin, että kyllä se onnikin aina näyttelee jotain osaa...kun tuntuu, että toisilla sitä on, että vaikka "sössii", niin sertejä pukkaa...  Kun se Ava ois se mun unelma ja tavoite, ei niinkään mitkään sm-kisat.  Mutta kyllä minä vähän "elvistelin", että oltiin kuitenkin siellä bortsujen ja kelpieiden keskellä, sentään yks auspai...:)  Ja onhan niitä kasvateillenikin tullut tuloksia eri lajeista menneenä vuonna. Ja Pummista tuli kolminkertainen valio, jee....

No sitten alkaneen vuoden toiveet ja suunnitelmat. Lupauksia en tee, kun ne eivät  kuitenkaan toteudu (no eipä pahemmin ne toiveetkaan). Eikö se ole niin, että pessimisti ei pety koskaan...?  No niistä suunnitelmista tai sanoisko myöskin tavoitteista; eli Kawan kans jatketaan agilityssä sitä sertin "metsästystä".... Hakua jatketaan ainakin harrastusmielessä, kokeeseen osallistumista en uskalla ajatella sen tottiksen takia...mutta jospa Toko-kokeeseen uskaltas osallistua alo-luokkaan....  Paimennusta olis suunnitelmissa, se ois kivaa...

Yks toive on kuitenkin se suurin tällekin vuodelle ja se kai täytyy lähettää tuonne ylhäälle eli pysyttäis Kawatsun kanssa tervennä jotta voimme noita suunnitelmia ja haaveita toteuttaa !

Ja se yks haave on pentuhaave...

Siinäpä sitä mennyttä ja tulevaa...toiveita ja haaveita...koiramaisia sellaisia....muut toiveet on sitten toinen juttu... lottovoitto jne...

 

 Toivotan Kaikkea Hyvää ja sitä Onneakin ja miksei Menestystäkin kaikille kasvateille ja ystäville alkaneelle vuodelle 2014 !  :)