Pummi ja Piritta osallistuivat ihka ekakertaa viralliseen tokokisaan yhdessä. Ja eihän se  huonosti mennytkään sillä tuloksena oli 173 pistettä ja ykköstulos eli ALO 1 ja pääsivät vielä palkinnoillekin eli sijoitus oli kolmas.! ONNEA vielä kerran P§P  Liikkeestä seisominen oli mennyt nollille, kun Pummi oli mennyt maahan. Muuten oli lähes kaikista muista liikkeistä tullut kymppejä ja ysejä. Jos tuo seisomisliike olisi mennyt niinkuin Pummi sen osaa, niin pisteethän olis ollut  lähemmäs täyttä ...! Pirittaa oli kuulemma jännittänyt aivan sairaasti, vaikka onkin kisannut labbis Mantan kanssa jonkin verran. Mutta tuollaisen nuoren koiran (14 kk) kanssa on aina jänskää kisata ja vielä eka kertaa....mutta hyvin on Piritta osannut kouluttaa Pummi-poikaa, mihin vielä ehtivätkään... seuraavaksi on vuorossa Avo-luokka   Koskahan me Kawan kans uskallettais mennä tokokisaan. Kyllä minä sen alon kuitenkin ajattelin käydä joskus kisaamassa...saas nähdä...

Meidän kerholle tuli Rauno Virta kouluttamaan viikonlopuksi agilityä, lähinnä sm-kisoihin menijöitä. Perjantai-iltana oli kuitenkin meille muille "taviksille" koulutusta ja minäkin osallistuin Kawan kanssa. Täytyy sanoa, että odotukset oli korkeat, malttamattomana odotin iltaa, mutta.....Heti ensimmäisenä minut "rökitettiin", ettei noin nuorella koiralla pitäisi ottaa agilityä vielä ollenkaan, vaan vasta joskus lähempänä kahta vuotta  On kuulemma jotain tutkimustuloksia, että takapäässä ei ole vielä kaikki luutuminen kohdallaan tai oliko se jokin aukile, joka menee kiinni vasta lähempänä kun ikää on kaks vuotta, no, enivei, sellaiset tutkimustuloset pitäisi saada kaikkien tietoon, en minä niitä ainakaan ole lukenut mistään. Silloinhan myös alkeiskurssien alaikäraja pitäisi olla lähempänä kahtavuotta, samoinkuin kilpailuoikeus. Onhan se tämän parinkymmenen vuoden aikana, mitä minä olen lajia harrastanut, tuo ikäraja aina noussut pikkuhiljaa. Ekan agikoiran kanssa olin alkeiskurssilla 4 kk iässä... .  Eihän sitä toki halua rikkoa koiraansa heti alkuunsa jonkin agilityn takia, vaikka se rakas laji onkin. Pujottelu,puomi ja mutkaputki on kuulemma kaikkein pahimpia selälle ennen kahta vuotta...  No mullahan tietenkin meni fiilis siihen sen koulutuksen suhteen, mutta kuitenkin osallistuin Kawan kanssa kun olin maksanutkin, saihan siinä hyviä vinkkejä, joita voin myöskin omalle koulutusryhmälle toteuttaa.  Niin ja maajoukkuesana tuli kyllä illan mittaan kovin tutuksi...     Ja kyllä minä aion jatkaa agilityn harjoittelua Kawan kans, kun en tähänkään asti ole ollut mikään "himoharjoittelija"  Nyt vasta olen ottanut suorat kepit pari kuukautta ja Kawa on oppinut ne aivan uskomattoman nopeaan, kun se palkka on siellä edessä. Ei tarvi mitään apuja ja vauhtiakin on jo näin aluksi mukavasti. Vauhtihan lisääntyy pikkuhiljaa.  Toivottavasti sillä ei se selkä nyt sitten ole "paskana" sen takia...

No niin, oli pakko purkaa tänne harmitustaan, kun syyllistetään...  No, minun ei ole edelleenkään pakko pitää omahyväisistä tyypeistä...

Nythän meillä tuleekin piakkoin taas taukoa, kun Kawalle odottelen juoksua, Kitkallahan tuo on paraikaa. Saapahan sitten kesän treenata eri lajeja rauhassa kun ei ole juoksut "haittana". Ja kesän aikana on myös aika kuvata Kawalta joka "kolkka" ja niiden perusteella Kimin sanoin  " katotaan nyt, mitä tapahtuu, sitä ei vielä tiiä"...