Näköjään tuo kuukausi vierähtää näiden kirjoitusten tai päivityksien välille.  Vaikka on mielessä ollut, että nyt pitää päivitellä asioita blogiin, niin sitten tuleekin jotain muuta tekemistä eikä viitsi istua koneen äärellä.

Sillä onhan tässä tuloksia tullut, joita olisi kyllä ollut syytä päivitellä aikaisemminkin !!  Ei meille...vaan Pummi ja Piritta ne takoo tuloksia  

Tuon edellisen kirjoituksen jälkeen ensin Toko-kisoissa Pummi osallistui ensimmäiseen EVL-luokan kisaan. Eikä siellä tosiaan hullummin mennytkään. Nimittäin ykköstulos tuli heti !  Piritta lähti hakemaan lähinnä kokemusta nuorelle koiralleen, mutta hienosti poika toimi, vain yksi liike meni nollille. Tuosta on hyvä jatkaa, ei muuta kuin tsemppiä seuraavaan kisaan..

 No sitten agilityssä viikko sitten pari jatkoi menestyskulkua eli kahdelta agilityradalta tuli nollat ja toinen oli vielä voittonolla kera sertin ja toisessa sijoitus oli kolmas. Pummilla on nyt kaksi Sertiä agiradoilta eli siihen kolmanteen mahdollisuuteen odotellaan sitten vuosi ja sen kun saa, niin sitten olisi agilityvalio. Hyppyradalta on kyllä mahdollisuus metsästää sertejä. 
On ne kyllä taitava pariskunta tämä P& P   !

On mekin Kawan kans käyty pari agilitystarttia kisaamassa, mutta eipä me häikäisty tuloksella.   Jatketaan niitä sertien metsästystä, josko joskus...Haaveena kun olisi meilläkin se valioituminen ...

Ilmoitin minä Kawan Oulun ryhmänäyttelyynkin, joka on toukokuun lopussa. Käydään taas pitkästä aikaa kuulemassa tuomarin kommenteja ulkonäöstä.    Hakutreenejä odotellaan "kieli pitkänä", että kunhan tuo lumi sulaa, niin päästään metsään. Ja paimennustakin on taas tiedossa. Kesällä on kyllä kiva kun on mahdollisuus moneen menoon, kunhan ei käärmeet, punkit eikä ukkonen "pelottele"

Ja sitten yks ikävä uutinen. Meidän lempiystävä tervueren Fiia menehtyi vajaa viikko sitten yllättäen. Fiia olisi täyttänyt parin päivän päästä yhdeksän vuotta. Fiiahan on menestynyt agilityssä tosi hyvin. On kaksinkertainen valio ja osallistunut useasti menestyksellisesti sm-kisoihin. Nytki oli ensikesänä lähdössä mukaan.
Fiian menehtymisen syyksi eläinlääkäri epäili kohtutulehdusta tai jokin muu sisäelinsairaus (syöpä?).   Voimia Annikalle !  Tiedän, mitä menetit. Jotain ainutlaatuista, jota et voi unohtaa koskaan 
Tuntui, kuin olisi oma koira menehtynyt, sillä  olin niin vahvasti  Fiian elämässä mukana pennusta lähtien.   Esimekiksi sitä Fiian katsetta en unohda koskaan, kun menin "kätilöksi" Fiian pentujen syntymään. Se katsoi niin anovasti ja rauhallisesti silmiin, kuin sanoen, että "sinä tulit auttamaan minua, nyt alan synnyttämään" ... Se luottamuksen näkeminen sen silmistä oli jotain ainutlaatuista ja uskomatonta, jota on vaikea sanoin kuvata... 
Tulipa taas muistutus, että nauttikaamme noista karvaisista ystävistämme vierellämme joka päivä koko sydämellä, sillä päivää ei tiedä, jolloin niitä ei yhtäkkiä olekaan siinä...


Alla kuva Posiolta, missä lomailimme pääsäisen jälkeisen viikon. Kitkan ja Kawan seurassa kotanuotiolla on Padi-poika  (tuo Kawan asento ei ole kyllä oikein "naisellinen").