Tässäpä tämä aika on taas vierähtänyt sairaslomaa viettäessä. Kylläpä tuo aika kuluu mainiosti näinkin :)

 Kitkan kanssa on käyty pitkiä lenkkejä ja sen lisäksi nyt onkin ollut hyvää aikaa tehdä päivällä valoisaan aikaan jälkitreenejä.  Olen tehnyt eri pituisia jälkiä ja hyvin on kepit löytyneet, vaikka välillä olen varma, että en kyllä ole tästä mennyt. En nimittäin merkkaa jälkiä, vaan luotan koiraan. Myöskin agilityä on treenailtu ja käytiin pitkästä aikaa viime sunnuntaina pari starttiakin kisaamassa. Ykkösluokassa oli lauantaina kisaamassa myös Namikin tyttäret Nelli ja Sonja. Nellillä jäi vielä puuttumaan se yksi nousunolla, ei nimittäin tullut nollaratoja. Sonja sai elämänsä tokasta kilpailustartista 10 vp, toka rata oli sitten hyl. No, sunnuntaina meillä Kitkan kanssa kolmosluokassa oli molemmat radat puhtaita eli ei virhepisteitä, mutta kun sitä yliaikaa sitten tulee...eka radalta vähän, mutta tokalta sitten sitäkin enemmän  :(   Kitka oli jotenkin haaveissa..., me molemmat ilmeisesti haaveillaan vaan niistä pentusista... :)  Käytin sitä sitten keskiviikkona hieronnassa ja vyöhyketerapiassa, josko lihakset olisi jumissa, kun en itse ole pystynyt nyt ollenkaan hieromaan tuon käsioperaation takia.

Mutta ne pentuhaaveet... Nyt on sitten sillain asiat sovittuna ja silmät peilattuna, että odotellaan vain sitä juoksua. Elikkä noin kuukauden päästä sitten yritetään, että haluavatko Kitka ja Texas (Welshclan`s Special Story)  lisääntyä :)

Namikin kaipaus ei vain hellitä ja tarviiko sen heti hellittääkään ???  Ei tuollaista koiraa voi noin vain helposti pyyhkäistä pois mielestä ja tokihan Namikilla on erityinen ja iso paikka minun sydämessäni minun elämäni ajan. Mutta kotisivut olen kuitenkin jo pystynyt itkun kanssa suunnittelemaan, miten ne päivitetään Namikin kohdalta, että eiköhän ne ole pian ajantasalla...