Jotenkin on ollut vaikeaa eikä oikein halujakaan ole ollut ottaa koneen näytölle blogi esiin ja kirjoitella  kuulumisia Kitkasta luopumisen jälkeen. On niin ikävä Kitkaa... Yksi aikajana elämässäni on taas ohi...Kitkan aika...

Mutta jospa nyt jotain kuulumisia tai paremminkin mietteitä kirjoittelis.

Se Kitkan obduktio-lausunto tuli elokuun lopussa. Se on nelisivuinen lausunto eli tarkoin on selostettu. Kun luin sen, niin kyllä minulla surullinen mieli tuli kun ajattelin, että taas minä olin "oikeassa"...sillä olin miettinyt talven aikana ja epäillyt ja kyseenalaistanut, että onko sittenkään imusolmukesyöpä eli lymfooma. Mutta vaikka sanoin epäilykseni ääneen, ei eläinlekurit oikein muuta vaihtoehtoa nähneet ja ajattelin, että ehkä se sitten on koirilla näin. Kitkan oireissa oli monta juttua, jotka herättivät epäilykseni. Mietin noita eläintenkin sairauksia vähän ihmisten oireiden ja sairauksien mukaan, kun niistä minulla on sentään anestesiahoitajana kolmenkymmenen vuoden työkokemus. Ihmisten sairauksissa mietitään usein, mitä eri vaihtoehtoja eri oireilla ja tuloksilla on. No obduktiossa ilmeni, että Kitkalla oli veritulppa maksassa, mikä aiheutti maksan kuolioon menon ja hajoamisen ja siksi sen vointi huononi niin äkillisesti juhannuksen jälkeen. Maksan muutokset viittasivat patologin mukaan pitkähköön maksatulehdukseen ja se voi olla syy veritulpan muodostumiselle. Ihan tarkkaa solumuutoksia ei voinut tutkia, koska maksasolut olivat pääosin tuhoutuneet ja hajonneet. Imusolmukkeista ei myöskään voinut tarkasti sanoa oliko lymfooma, havaitut muutokset viittaisivat patologin mukaan kuitenkin enemmän reaktiiviseen eli tulehduksen aiheuttamaan muutokseen kuin lymfoomaan. Mistään muualta ei Kitkalta löytynyt mitään patologista eli mm sydän, keskushermosto, kilpirauhanen jne. olivat normaalit. Laajasti oli tutkittu eli näinollen Kitka oli muuten terve.  Se, että mistä nuo maksamuutokset johtuivat, on arvailujen varassa. Juttelin noin tunnin yhden Kitkaa hoitaneen eläinlääkärin kanssa tuon patologin lausunnon jälkeen ja esitin epäilykseni siitä mistä se maksatulehdus mahdollisesti voisi johtua. Eli ne imusolmukkeet alkoivat suurentua vuosi sitten heinäkuussa eli kolmisen viikkoa sen jälkeen, kun Kitka oli ollut pitkällä karkumatkalla. Että oliko Kitka juonut jotain saastunutta vettä tai oliko niillä noin kolmellakymmenellä punkilla jotain merkitystä, jotka siitä viikon aikana poistin. Se jää arvoitukseksi, mutta eläinlääkärin mukaan sittenkin hyvinkin mahdollista. Silloin sitä teoriaa ei kukaan oikein ottanut "tosissaan" vaikka esitin hoitaville eläinlääkäreille epäilykseni. Pitivät vain lymfoomana, joka on remissiovaiheessa. . Mutta tuo on tietenkin vain yksi mahdollinen syy, maksatulehdukseen voi olla toki muitakin syitä, mistä se johtuu. Kun asiat eivät  ole aina niin mustavalkoisia vaikka se tuntuu nykyajattelussa olevan valloillaan.  Mutta olen tyytyväinen, että lähetimme Kitkan obduktioon ja saimme näin tietoa Kitkan sairaudesta eikä jäänyt mieltä vaivaamaan että mikä sillä oli loppujen lopuksi. Se sairauden kulku oli kuitenkin hieman erikoinen sen vuoden aikana.

 Kitkalla oli hyvä elämä meidän kanssa ja saimme pitää sen luonamme kuitenkin ihanat 11 vuotta. :)Sydämessäni Kitkalla on paikka ikuisesti.

Nyt sitten olemme Kawan kanssa "opetelleet" elämään ilman Kitkaa. Kawalla oli aluksi vaikeuksia, ukisi muutaman päivän ja turvautui kovasti minuun. No meillä on ollut kovasti kaikenlaista "ohjelmaa". Pääasiassa agilityä ja hakutreenejä. Hakukokeeseen en ole vielä sen tottiksen takia osallistunut. Maasto kyllä sujuu. Minä olen kyllä osallistunut kokeeseen maalimiehenä :)  Tottiksessa ne esteet ja ampuminen minua ärsyttää. En halua loukata Kawaa hyppyyttämällä noita korkeita ja jyrkkiä esteitä. Nurmikolla se ei halua hypätä sitä korkeaa hyppyestettä. Hallissa paremminkin menee tai kovalla pohjalla. Ja se ampuminen on minusta aivan typerää, miksi pitää pk-kokeissa ampua ? Toivottavasti aselaki kieltäisi mokomat typeryydet. Viimeisessä palveluskoiralehdessä oli hyvä fysioterapeutin kannaotto noihin pk-esteiden turvallisuuteen liittyen. No jospa ehkä enskesänä osallistutaan kokeeseen...:)  Muutakin kivaa ollaan tehty, mm. Bh-kokeessa Kawa oli häiriökoirana. Ja sieltä jäi erityisesti mieltä lämmittämään tuomarin kommentti, että "häiriökoira oli hyvä, sulla on kiva koira" :) Kawahan kulki löysällä hihnalla minun edellä eikä välittänyt ohitettavista koirista mitään. Ja olihan se muutenkin kivaa, mitä  nyt Kawa varmaan ihmetteli, että miksi me jatkuvasti kuljetaan edestakaisin samaa reittiä :)    Agilityssä on kyllä kisattu, mutta meillä on nyt hylkyputki venynyt hieman pitkäksi :(  Kawalla on vauhti lisääntynyt ja kun minä tunnetusti hieman hitaasti reagoin muutoksiin, niin menee vähän aikaa, että opin ohjaamaan sitä ajoissa... :)     Se jäi kesästä harmittamaan, ettei päästy paimentamaan ollenkaan tänä kesänä. Jostain syystä emme pääse lähiseudulla paimentamaan ja pitäisi siksi sitten ajaa satoja kilometrejä, jotta löytyisi paimennuspaikka :(  No toivottavasti ens kesänä saadaan paimentaa, se on kuitenkin minusta kivaa (ja luulisin, että Kawastakin) . Täytyykin varata vaikka Somerolle leiripaikka.

Olen miettinyt, että Kawa saa olla nyt jonkunaikaa ainoana koirana. Keskityn nyt vain siihen ja yhdessä tekemiseen. Tuollainen oma kasvatti tahtoo jäädä emon varjoon ja se "syö" sitten sen itsetuntoa. Minusta se jo leikkii enemmän kuin aikaisemmin. Mutta toki laitan jossain vaiheessa sitten sen toisen auspain :).  On outoa olla, kun on "vain" yksi koira. Helppoahan se elämä on yhden koiran kanssa ja varsinkin tuollaisen koiran kuin Kawa on,  se eläminen sen kanssa on todella helppoa. Sehän se vähän "pelottaakin", että minkälainen on seuraava aussie... Kun en halua mitään adhd:ta, vaan hyvin paljon tuollaisen, kuin Kawa on, parilla ominaisuudella parannettuna :) Kotona ollaan rauhallisena, mutta kun tehdään jotain, sitten toimitaan.  Minulla on mietinnässä monenlaisia vaihtoehtoja... katotaan nyt...jospa ens kesänä ois pentu...

Tässäpä nyt jotain mietteitä tänne blogiin kirjoitettuna jos tätä nyt joku sattuu lukemaan. Tuntuu, että nykyään on vain tuo facebook, mikä ihmisiä kiinnostaa. Joillakin on kotisivutkin vain siellä, sitä en ymmärrä.  Olenkin miettinyt, että "facebookkilaisten" mielestä tuntuu olevan niin, että elämää ja ihmisiä ei ole facebookin ulkopuolella. No minä en vietä siellä aikaa, mutta enpä minä sitten tiedäkään paljon mitään, mitä esim. "koiramaailmassa" tapahtuu.... Että silleen...se on tätä aikaa...:)